Oikeudenmukaisuus ja armo. Saarna 31.1.2009

Teksti: Matt. 20: 1-16


Jeesus sanoi:

"Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. 'Menkää tekin viinitarhaan', hän sanoi heille, 'minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.' Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?' 'Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.'

Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.' Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'

Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

Saarna




Päivän tekstinä olevaa Jeesuksen vertausta voi lähestyä useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Yksi lähestymistapa on moraalifilosofinen. Moraalifilosofisena tekstinä se nostaa esille muutamia etiikan tärkeitä käsitteitä.

Ensimmäinen niistä on oikeudenmukaisuuden käsite. Oikeudenmukaisuus on hankala asia. Kaikki ovat oikeudenmukaisuuden kannalla. En tunne yhtään asiallista aikuista ihmistä, joka kannattaisi epäoikeudenmukaisuutta. Vaikka kaikki kannattavat oikeudenmukaisuutta, siitä käydään jatkuvaa riitaa politiikassa, työelämässä ja yksityiselämässä. Miten tätä selittäisi?

Yleensä selitetään, että oikeudenmukaisuudella tasolla tarkoitetaan kaikkein yleisimmällä johdonmukaista menettelyä. Samanlaisia asioita on käsiteltävä samalla tavalla. Muunlainen menettely olisi mielivaltaa eli epäoikeudenmukaisuutta. Tällä tasolla oikeudenmukaisuudesta ollaan yksimielisiä.

Teksti osoittaa, että yksimielisyys johdonmukaisuudesta ei riitä. Maatalousyrittäjä, joka maksaa palkkoja päivätyöläisille, on johdonmukainen. Hän maksaa saman palkan kaikille. Tuntipalkoista muodostuu kuitenkin kovin erilaisia. Toiset ovat tehneet työtä koko päivän, toiset vain muutaman tunnin. Jos kaikki silti saavat saman palkan, viimeksi tulleiden tuntipalkka on moninkertainen. Se on mielivaltaista, tähdentävät jo aamulla tulleet ja arvattavasti samaa mieltä on ammattiosasto.

Yksi politiikan ainaisia riitakysymyksiä on se, olisiko oikeudenmukaista maksaa mahdollisen täsmällisesti kunkin panosta vastaavaa palkkaa vai pyrkiä samanpalkkaisuuteen. Kumpikin järjestelmä olisi omalla tavallaan oikeudenmukainen. Kumpikin kohtelisi samanlaisia samanlaisina.

Jeesuksen vertausta luetaan joskus siten, kuin se olisi kannanotto tähän yhteiskunnalliseen kysymykseen, ääni sen puolesta, että ihmisen tulot eivät saisi olla panoksesta riippuvaisia. Sellaista kannanottoa Jeesus tuskin halusi ottaa. Maatalousyrittäjä halusi työläisiltään työpanosta, muuten hän olisi käynyt jakamassa denaareita kaikille vaatimatta heitä viinitilalle tuloa lainkaan.

Jeesus siis tuskin ottaa vertauksessaan kantaa kilpaileviin oikeudenmukaisuuskäsityksiin. Hän näyttää useimpien tavoin pitävän ilman muuta oikeudenmukaisuuden oletusarvona sitä, että palkkaa maksettaessa otetaan huomioon kunkin tekemän työpanoksen arvo. Vertauksen maatalousyrittäjä maksaa joillekin enemmän kuin heille oikeudenmukaisuuden mukaan kuuluisi, koska hän on hyvä. Varmaankin taustana on ajatus siitä, että nälkäiset lapset odottavat ilalla niidenkin työläisten kotona, jolla oli tilaisuus tehdä työtä vain osa päivästä. Jeesuksen vertauksessa ovat vastakkain oikeudenmukaisuus ja hyvyys pikemminkin kuin kaksi erilaista oikeudenkukaisuutta.

Oikeudenmukaisuus ja kateus tahtovat joskus sekaantua keskenään. Koko päivän työtä tehneillä oli oikeus vaatia käypää päiväpalkkaa itselleen. Sen he saivatkin, denaarin kuten tapana oli. He kuitenkin närkästyivät siitä, että toiset saivat enemmän kuin oikeudenmukaisuus heille lupaisi. He vastustivat sitä hyvää mitä toiset saivat, vaikkeivät voineet vaatia sitä itselleen. Se on kateutta.

Meidän ei ehkä pitäisi kovinkaan kerkeästi käydä moittimaan heitä heidän tunteistaan. Yhteiskunnallisessa päätännässä tulemme samanlaisiin tilanteisiin. Sairaanhoidossa katsotaan, että oikeudenmukaista on kohdella kaikkia potilaita riippumatta heidän varallisuudestaan. Kenenkään ei sallita ostaa hoitoa, esimerkiksi leikkausta, jota ei kyetä antamaan kaikille potilaille, joilla on samat hoitotarpeet. Mutta onko oikeudenmukaista, että varakkaat sairaat matkustavat ulkomaille samaan sellaista hoitoa, jota yhteiskunnan sairaala ei tarjoa omille potilailleen? Tähän kysymykseen tuskin on itsestään selvää vastausta.

Jeesuksen vertaus maatilan päivätyöläisistä tuskin on tarkoitettu moraalifilosofiseksi alustukseksi oikeudenmukaisuusteorian ongelmista, vaikka se sellaisenakin on mielenkiintoinen teksti. Jeesuksen sanoma on toisenlainen. Hän kertomustaan on varmaan syytä verrata ennen kaikkea vertaukseen tuhlaajapojasta. Poika vaatii ennakkoperintönä hänelle kuuluvan perintöosuuden, haaskaa sen mässäillen ja irstaillen ja sitten palaa katuvana kotiin. Isä antaa hänelle anteeksi, ja ryhdytään valmistamaa suuria kotiinpaluujuhlia. Vanhempi veli on elänyt moitteettomasti ja vaatimattomasti ja tehnyt talon hyväksi ahkerasti töitä. Häntä närkästyttää se, kuinka ongelmattomasti ja suurellisesti tuhlaajaveli otetaan vastaan.

Vanhemmalla veljellä oli selvä taloudellinen motiivi arvosteluunsa. Nuorempi veli oli käyttänyt jo oman osansa perinnöstä, joten nyt juhlittiin vanhemman veljen perintöosuudella. Motiivi oli selkeämpi kuin päivän tekstin maataloustyöläsillä. Ne viinitarhan työläiset, jotka närkästyivät vasta iltapäivällä työnteon aloittaneiden työtovereidensa liian suuren palkan tähden, eivät voineet oikeutetusti vaatia enempää kuin minkä saivatkin.

Kumpikaan Jeesuksen vertaus ei ole moraalifilosofinen tarkastelu. Teemana on Jumalan hyvyys, joka särkee oikeudenmukaisuuden muurit. Kukaan meistä ei voi tehdä niin pitkää työpäivää eikä olla niin nuhteeton ja kunnollinen, että voi oikeudennimissä vaatia Jumalalta hyväksyntää. Ihmisarvomme ei riipu suorituksesta, kunnostautumisesta tai siitä, kuinka hyödyllisiä olemme toisten ihmisten tai yhteiskunnan kannalta. Kelpaamme sellaisinaan, yrittämättä.