Saarna ja propaganda. Käsikirjoitus kolumniin Haagalainen-lehdessä 11.2.09

Äskettäin kuulin, kuinka kasvatuksen erityistuntija selitti, millaisella lasten moraalikasvatuksella on tehoa tutkimustietojen mukaan. Hän sanoi, että on kolme tärkeää asiaa. Tärkeintä on toisto. Asiaa pitää käsitellä yhä uudestaan. Toiseksi tärkeintä on se, että kasvattaja vetoaa viestissään tunteisiin. Kolmanneksi tärkeintä on, että kasvattaja ottaa moraalista kantaa asiaan. Tutkimusten perusteella näin saavutetaan parhaat tulokset. Hyvin pienten lasten moraalikasvatuksessa nämä kolme seikkaa varmaan ovatkin ratkaisevia.

Silti säpsähdän tätä kuvausta. Siinähän on kuvattu erinomaisen ytimekkäästi poliittisen propagandan kolme tärkeintä piirrettä. Propaganda on saman asian toistamista yhä uudestaan. Viestiä on toistettava tunteisiin vedoten. On otettava vahvasti moraalista kantaa. Sillä tavalla saadaan puolueelle uusia kannattajia. Otetta entisiin kannattajiin lujitetaan. Rakennetaan joukkoliikettä, jossa ihmisiä yhdistävät toisiinsa yhteiset uskomukset, yhteiset tunteet ja kokemus siitä, että ollaan moraalisesti oikeassa ja että toista mieltä olijat ovat moraalisesti väärässä.

Seurakunnassamme on käyty keskustelua saarnasta. Millainen on hyvä saarna? Saarnataanko silloin hyvin, kun samoja perusasioita toistetaan saarna saarnalta, kun sanankuulijoiden tunteisiin vedotaan väkevästi ja kun saarnaaja moralisoi voimakkaasti?

Messuun tulee myös lapsia, ja heitä saisi tulla enemmän. Perussanankuulija on kuitenkin aikuinen, omilla aivoillaan ajatteleva ihminen. Häntä ei pidä kohdella kuin pientä lasta, jota on tarkoitus sosiaalistaa. Kirkko ei ole poliittinen joukkoliike, joka koettaa värvätä kannattajia ja säilyttää otteensa niistä, jotka on jo saanut kiinni.

Jeesus käski vuorisaarnassaan oppilaittensa olla aikuisia (kr. teleios). Aito kirkko on aikuisiksi kasvamassa olevien Jeesuksen oppilaiden yhteisö.

Aikuinen ihminen elää omintakeista elämäänsä. Hän ei suostu siihen, että häntä ohjelmoidaan. Hän haluaa muodostaa uskomuksensa oman kriittisen harkintansa perusteella. Hän haluaa, että hänen tunteensa ovat aitoja, hänen omia tunteitaan. Sentimentaalisuus on toisten syöttämien tunteitten tuntemista. Aikuinen ihminen ei suostu sentimentaalisuuteen. Aikuinen ihminen on vastuullinen: hänellä on käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja millä perusteella jokin on oikein ja jokin väärin. Hän ei perusta kannanottojaan häneen ulkoapäin syötettyihin asenteisiin.

Saarna on puheenvuoro aikuisten ihmisten keskustelussa. Hyvä saarna vapauttaa propagandan uhreja ja rokottaa propagandaa vastaan.

Entä lain ja evankeliumin suhde saarnassa? Lakia saarnaavat moralisoivat propagandistit; he viettelevät kuulijoitaan asenteellisuuteen ja sentimentaalisuuteen. Evankeliumi on ihmisten vapautumista moisten alkeisvoimien orjuudesta. Evankeliumi on lupa syntyä uudestaan, aikuisuuteen, Jumalan lasten vapauteen. Evankeliumi ja propaganda ovat toistensa käsitteellisiä vastakohtia.