perjantaina, kesäkuuta 29, 2012

Muistosanat Juha Sihvolalle

Juha Sihvolan haiutaan siunaaminen Vuosaaren kirkossa 29.6.2012 klo 11
Hyvät Juha Sihvolan omaiset, ystävät ja työtoverit.
Olemme jättämässä hyvästejä huomattavalle tutkijalle ja yhteiskunnalliselle vaikuttajalle. En käy laajasti läpi hänen akateemisia saavutuksiaan. Sihvola oli Jyväskylän yliopiston historian professori, toimi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana sekä kahden Suomen Akatemian huippuyksikön varajohtajana. Hän oli Suomen Tiedeseuran jäsen. Hänet nimitettiin akatemiaprofesssorin virkaan kuluvan vuoden alusta. Tätä tehtävää Sihvola ei kuitenkaan enää kyennyt hoitamaan terveydentilan heikkenemisen takia.
Vuonna 2009 Juha Sihvolassa nimittäin havaittiin yllättäen vaikea sairaus. Leikkauksen jälkeen hän näytti toipuvan hyvin. Hän sai vielä puolitoista vuotta työntäyteistä ja tuloksellista aikaa käytettäväkseen. Pääasiassa tänä aikana hän kirjoitti viimeisen kirjansa, Maailmankansalaisen uskonto, joka valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi (2011). Viime vuonna hänet oli leikattava uudestaan, minkä jälkeen hän tilansa jatkoi huononemistaan. Puolen vuoden ajan hän ehti olla Terho-kodissa ennen menehtymistään 54-vuotiaana.
Juha Sihvolan julkaisi monia muitakin merkittäviä kirjoja. Sihvolan tunnetuimpia teoksia ovat Toivon vuosituhat (1998), joka sai Vuoden tiedekirja -palkinnon, yhdessä Martha Nussbaumin kanssa toimitettu The Sleep of Reason (2002) ja Maailmankansalaisen etiikka (2004), joka sai Lauri Jäntin säätiön kirjapalkinnon. Hän toimi myös Aristoteleen teosten suomennostyöryhmässä ja suomensi lukuisia Aristoteleen teoksia sekä kirjoitti niihin selityksiä. Sihvola sai WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon 2011.
Juha Sihvola oli uuttera ja vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen keskustelija. Hän kirjoitti lukuisia puheenvuoroja ja artikkeleita myös päivälehtiin, erityisesti Helsingin Sanomiin, sekä esiintyi radion ja television ajankohtaisohjelmissa.
Minä tutustuin Juha Sihvolaan 90-luvun puolessa välissä paneelikeskustelussa, johon hän kutsui minut käsittelemään vastajulkaistua kirjaansa (Hyvän elämän politiikka). Siitä lähtien olemme tehneet yhteistyötä monella taholla, mm. OAJ:n opetusalan neuvottelukunnassa, johon Sihvola nimitettiin Martti Lindqvistin kuoleman jälkeen. Kutsuimme hänet mukaan Niiniluodon työryhmään, vaikkei hän kuulunutkaan sen alkuperäiseen kokoonpanoon (pääministerin asettama ns. filosofiryhmä eli Henkisen tilan työryhmä vuodelta 1993). Ryhmän jäseninä osallistuimme yhdessä useisiin kirjaprojekteihin.
Minulle yhteistyö ja ystävyys Juhan kanssa on ollut erittäin tärkeää. Moraalifilosofisissa, uskonnonfilosofisissa ja poliittisissa perusajatuksissamme oli paljon yhteistä. Erityisesti arvostin sitä, että saatoimme keskusteluissa olla monista asioista topakasti eri mieltä ilman että luottamus toisen hyvään uskoon ja yhteisen perustan kestämiseen vaarantui. Juhan kuolema on ollut minulle suuri henkilökohtainen menetys.
Juha Sihvolan persoonassa oli vakuuttavaa hänen monipuolisuutensa. Hän oli innokas liikkuja, kulki pyörällä työmatkojaan ja harrasti suunnistusta ja sittemmin kestävyysjuoksua suurella, joskus jopa hupaisalla antaumuksella. Hän toimi useita vuosia lastensa Jaakon ja Elinan jalkapallovalmentajana FC Viikingeissä. Mutta aikaa ja voimia riitti myös kulttuuriin: Juha Sihvola oli harras elokuvan, kaunokirjallisuuden ja etenkin rock-musiikin ystävä. Viime kirkkollisissa vaaleissa hänet valittiin Helsingin seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon ja sen puheenjohtajaksi. Terveydentilan heikkeneminen pakotti luopumaan tehtävästä melkein heti alkuunsa.
Juha Sihvolan sairastuminen oli yllättävä ja raskas käänne koko perheen elämässä. Erityisen kuluttavia ovat varmaan olleet viimeiset kuukaudet, jolloin vaimo Kirsi vietti paljon aikaansa Terho-kodissa. En tiedä montako yötä hän nukkui - ja ehkä lapsetkin nukkuivat -siellä. Toivon kuten varmasti me kaikki toivomme, että lapset selviävät hyvin vaikeista vuosistaan. Kristillinen tapa ilmaista myötätuntoa ja solidaarisuutta on esirukous. Tässä tilaisuudessa rukoilemme yhdessä koko perheen puolesta.
Tuttavuutemme aikana Juha Sihvola kiinnostus uskonnonfilosofiaa ja itse kristinuskoakin kohtaan tuntui syvenevän. Kirjassaan Maailmankansalaisen uskonto hän kirjoittaa:
“Kirkko ei ole uskottava vaikuttaja, ellei se edusta rohkeasti ja päättäväisesti ajattelevan ja valistuneen ihmisen kristillisyyttä. Sen sanoman ytimenä tulee olla Jeesuksen yksinkertaisen opetuksen, jonka olennaisimman sisällön muodostavat Jumalan rakkaus, ihmiselämän äärettömän arvon kunnioitus ja valmistautuminen Jumalan valtakunnan tuloon.” Kristillisen perusvakaumuksen ja yhteiskunnallisen toiminnan välillä Sihvola näkee selkeän yhteyden: “Jumalan valtakunnan tuloon valmistautuminen on tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamista tässä, nyt ja maailmanlaajuisesti.” Ajattelen näistä asioista samalla tavalla.
Juha. Me, sinun omaisesi, ystäväsi ja työtoverisi, olemme sinulle kiitollisia kaikesta mitä sait aikaan mutta ennen kaikkea siitä, mitä olit.
Raamattuun pohjautuu ajatus, jonka mukaan elämän päättyessä näemme Jumalan kasvot. Ihminen on matkalla yksilönä oman elämänkaarensa vaiheitten läpi ja ihmiskuntana historiansa vaiheitten läpi Jumalaa katsomaan. Jos joku vaatisi selittämään, mitä se tarkoittaa kirjaimellisesti, en pystyisi siihen. Itsekseni kuitenkin ajattelen, että vähintäänkin Jumalan näkeminen tarkoittaa sitä, että maailma kirkastuu meille. Näemme vihdoin, mistä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Ymmärrämme miten asiat liittyvät toisiinsa. Tajuamme, mikä oli ja mikä on kunkin rooli ja merkitys kaikessa. Luotamme siihen, että sinä Juha, olet nyt katsomassa Jumalaa kasvoista kasvoihin.

1 Comments:

Blogger Timo Pokki said...

Tervehdys

Kiitos kauniista muistosanoista Juha Sihvolalle! Olen samalta paikkakunnalta kotoisin kuin Juha (Myllykoskelta) ja olemme käyneet samaa koulua; tosin hiukan eri aikaan, koska Juha oli minua neljä vuotta vanhempi. Arvostan kovin Juhan panosta suomalaisessa keskustelussa myös elämän perimmäisiin kysymyksiin liittyen. Emme olleet kovin hyviä tuttuja, joskus asioimme sähköpostitse. Juha kirjoitti aikoinaan myönteisen arvion Hesariin kirjastani "Uskon empirismi".

Mutta minulla olisi vähän asiaa liittyen kirjoittamiisi kirjoihin. Luin viikonloppuna uudestaan kirjasi Syvyys syvyydelle, jonka sain teologikaveriltani häälahjaksi vuonna 1995.(Olen itsekin teologi, dogmatiikan dosentti.) Olen sitä mieltä, että Syvyys syvyydelle on paras teologinen kirja, mitä olen lukenut. Siinä käsitellään juuri niitä kysymyksiä, joista pitäisi paljon enemmän kaydä keskustelua kirkossamme. Mutta kirjaasi Jumala liittyen haluaisin esittää kysymyksen. Kirjoitat siinä s. 113-114 seuraavaa: "Satu muuttuu valheeksi, kun sen elementit siirretään toiseen maailmaan, siihen kieleen, jolla käsitellään propositioita eli väitteitä siitä, miten asiat ovat. Sillä kielellä on absurdia roskaa puhua Jumalan sieraimista. Betlehemissä syntynyt nasaretilainen Jeesus ei syntynyt neitseellisesti eikä Marian munasolua siittänyt aineeton Pyhä Henki, mitä tosiasioihin tulee, se on tietty." Ymmärrän intentiosi, mutta mielestäni näin jyrkkä sanamuoto kappaleen viimeisessä virkkeessä ei ole hyvä. Meillähän ei ole tästä asiasta varmaa tietoa. Samalla periaatteella meidän pitäisi kirjoittaa myös, että on ehdottoman varmaa, että Jeesus ei koskaan ole noussut kuolleista jne. Minusta meidän pitäisi pysytellä agnostikkoina suhteessa näihin asioihin. On selvää, että meidän ei pidä lähteä findamentalistisesti puolustamaan näitä propositioita, mutta onko tarpeen mennä tässä asiassa myöskään fundamentalistisen janan toiseen päähän eli loogiseen positivismiin tai skientismiin, jota kritisoit Syvyys syvyydelle -kirjassasi (s. 97)? Sanoa jotain täysin varmaa näistä kristinuskon suurista mysteereistä, uskon salaisuuksista tai paradokseista, on mielestäni juuri sitä älyfundamentalismia ja totuuden haltuun ottamista, jota Syvyys syvyydelle -kirja kritisoi. Minusta näitä uskon paradokseja ei pidä purkaa eikä Raamatussa esiintyviä jännitteitä laukaista, koska juuri ne tekevät kristinuskosta uskonnon.

Toivoisin, että voisit tätä kommentoida, mikäli ehdit.

Ystävällisisn terveisin

Timo Pokki, Lahti

12:25 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home