Usko ja epäusko Saarna Nurmijärven kirkossa 30.10.11

Saarna Nurmijärven kirkossa 30.10.2011

(ei perustu tekstiin vaan sunnuntain teemaan)

Usko ja epäusko

Tämän sunnuntain teemana on usko ja epäusko. Mitä kristillinen usko on? Onko se uskomista ihmeisiin, yleisestä luonnonjärjestyksestä poikkeaviin tapahtumiin? Vai uskomista siihen, että on olemassa Jumala?

Saarnasin pari kolme vuotta sitten Huopalahden kirkossa joulun aikoihin. Pohdiskelin, miten nykyajan ihmisen pitäisi suhtautua sellaisiin joulukertomuksiin kuin vaeltavan tähden pysähtymiseen seimen päälle tai enkelikuoron ilmaantumiseen kedolle laulamaan paimenille.

Jumalanpalveluksen jälkeen luokseni tuli yksi seurakuntalainen, uskollinen messussa kävijä. Hän kehui ylpeän tuntuisesti, etteivät tällaiset Raamatun kertomukset olleet hänelle mikään ongelma. Hän kyllä pystyi uskomaan jopa enkelikuoron paimenille pitämään konserttiin.

Seurakuntalaisen puheesta kuulsi ajatus, että olisi jonkinlainen hengellinen suoritus tai uroteko uskoa jotakin sellaista, mitä useimpien nykyajan ihmisten on vaikea pitää mahdollisena sen tieteellisen maailmankuvan perusteella, johon heidät on kasvatettu. Minulla ei ollut mitään syytä ryhtyä järkyttämään seurakuntalaiseni vakaumusta. Itse en kuitenkaan usko kenenkään saavan iankaikkisuuspisteitä siitä, että kykenee uskomaan erityisen merkillisiä kertomuksia. Kristillisessä uskossa on kyse jostakin aivan muusta, jostakin syvemmästä kuin siitä.

Onko uskominen uskomista Jumalan olemassaoloon?

Kaikki Jeesuksen kuulijat uskoivat varmaankin Jumalan olemassaoloon. Jumala-uskossakaan Jeesus ei siis tuonut mitään uutta maailmaan. Kristillisen uskon ydin ei ole minkään asian, ei edes Jumalan olemassaolon totena pitämistä.

Mitä Jeesus itse tarkoitti uskomisella? Sitä valaisee Jeesuksen neitsytpuhe. Markus kertoo evankeliuminsa alussa, kuinka Jeesus piti ensimmäisen julkisen puheensa, neitsytpuheensa heti kuultuaan Johannes Kastajan, edeltäjänsä, vangitsemisesta. Viittasin siihen jo elokuun saarnassani tässä kirkossa. Kertaan lyhyesti.

Markus kiteytti Jeesuksen saarnaan hänen sanomansa ydinkohdat koko niiden kolmen vuoden ajalta, joina tämä esiintyi julkisuudessa. Se oli toisin sanoen hänen ohjelmanjulistuksensa.

Jeesuksen ohjelmassa on neljä kohtaa. Kaksi niistä, ensimmäinen ja toinen kohta, ovat hänen tilannekatsauksensa. Kaksi seuraavaa, kolmas ja neljäs kohta, ovat johtopäätöksiä, joita järkevän kuulijan Jeesuksen mielestä oli tehtävä hänen tilannekatsauksestaan.

Tilannekatsauksensa Jeesus aloittaa kertomalla, että ihmiskunta on nyt saanut valomerkin. Sitä Jeesus tarkoittaa, kun sanoo, että aika on täyttynyt.

Tilannekatsauksen toinen kohta on selitys siitä, mitä valomerkki tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan kehitys on tähän asti ollut kestämätöntä ja on nyt ajautunut umpikujaan. Jumala itse tulisi pian konkurssipesään ottamaan sen hoitoonsa. Tätä Jeesus tarkoitti, kun sanoi, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.

Esitettyään tilannekatsauksensa Jeesus siirtyy tekemään johtopäätöksiä, joita on kaksi.

Ensimmäinen johtopäätös on kehotus: kääntykää. Alkukielen kreikan sana tarkoittaa arvojärjestyksen tarkistamista. Kuulijoiden ja koko ihmiskunnan on tarkistettava arvojärjestyksensä, sanoo Jeesus.

Toinen johtopäätös on kehotus: uskokaa ilosanoma eli evankeliumi.

Kehotusten järjestys kuulostaa aivan merkilliseltä. Mitä ohjelma sanoo uskomisesta? Jeesus käskee ensin kuulijoiden tarkistaa arvojärjestyksensä. Vasta sen jälkeen on hänen mielestään aika uskoa evankeliumi.

Jeesus siis kehottaa nimenomaan niitä, jotka ovat jo tehneet ratkaisunsa, uskomaan. Eivätkö he ole tarkistaneet arvojaan nimenomaan sen tähden, että uskovat? Aika merkillistä: Jeesus käskee nimenomaan uskovaisten tulla uskoon.

Kummallinen ristiriita selittyy sillä, että Jeesus ei puhu uskomisesta joidenkin asioiden tai väitteiden uskomisen merkityksessä, uskosta totena pitämisenä. Jeesus tarkoittaa uskomisella jotakin aivan muuta.

Uskominen liittyy totuuden käsitteeseen. Totuutta on kahdenlaista.  Siitä johtuu, että myös uskomista on kahdenlaista. Kun puhumme uskomisesta väitteiden tai asioiden totena pitämisenä, tarkoitamme tosiasiatotuutta. Mutta Jeesus puhuu nyt totuudesta toisessa merkityksessä. Sanokaamme sitä vaikka elämäntotuudeksi. Siihen liittyvä uskominen on toisenlaista uskomista.

  

Johanneksen evankeliumi täsmentää sitä, mitä arkoitan elämäntotuudella. Jeesus sanoo siellä itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (14:6).

Jeesusta ei tietenkään ole kudottu kokoon tosista väitteistä, paikkansa pitävistä uskomuksista tai muista teoreettisista loimilangoista.  Hän ei ole oppirakennelma, jonka dogmea voisi pitää tosina. Hän on elävä persoona, lihaa ja verta, tunteita ja ajatuksia niin kuin me itsekin. Jeesus on totuus ihmisestä siinä merkityksessä, että hän kuvaa sen, mitä me ihmiset voisimme olla, muttemme vielä ole. Hän on elämäntotuus. Hän on totuus meistä, koska hänen opetuksissaan, persoonassaan ja kohtalossaan on nähtävissä ihmisyyden laiminlyödyt mahdollisuudet, se, mitä meistä vielä puuttuu.

Kun Jeesus puhuu neitsytpuheessaan uskomisesta, kyse ei ole tosiasioiden uskomisesta, vaan elämäntotuuden vastaan ottamisesta. Hän kehottaa niitä, jotka ovat jo tarkistaneet arvonsa, avautumaan totuudelle, antamaan totuuden tulla, päästämään totuuden toteutumaan. Kääntymisestä alkakoon elämä totuudessa! tämä kehotus on Jeesuksen toinen johtopäätös omasta tilannekatsauksestaan.

Jeesus on totuus siinä merkityksessä, että hänen opetuksissaan, persoonassaan ja kohtalossaankin näemme sen, mitä Jumalan valtakunta, Jumalan tulo maailmaan tarkoittaa. Siten Jeesus itse on oman viestinsä ydinsisältö. Hän itse on sekä se valomerkki, jonka saamista hän julistaa, että myös se, mihin valomerkki viittaa.

Paavali selittää samassa hengessä, kuinka Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa”, jotka Pyhä Henki antaa. (Room. 14:17.) Evankeliumiin uskominen on sitä, että mielensä muuttanut, kääntynyt ihminen avautuu ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan ja pitää itsensä avoimena totuuden tulla.

Kyse ei ole kuitenkaan vain yksilöistä. Valomerkin on saanut koko ihmiskunta. Koko ihmiskunta on ajautunut kestämättömän kehityksen tiellään umpikujaan. Jeesus kuulutti uutta globaalia, maailmanlaajuista elämänmuotoa, jossa ihmiskunta toteuttaa tähän asti laiminlyömänsä mahdollisuudet. Jumalan valta on ihmiskunnan kukoistusta vanhurskaudessa, rauhassa ja ilossa.