Toinen parlamentti. Pääkirjoitus Nurmijärven seurakuntaviestissä 5/2011 13.9.2011

Terho Pursiainen

TOINEN PARLAMENTTI

Mihin hyvinvointivaltiossa tarvitaan vapaaehtoisia panoksia ja vapaaehtoisten aikaa? Maksamme raskaita veroja, jotta valtio ja kunta pitäisivät huolen kaikkien ihmisten tarpeista.

Ahtaina aikoina nähdään, että julkisen vallan mahdollisuuksilla on rajansa. Veroja ei voi korottaa mielivaltaisen korkeiksi. Kireä verotus syö ihmisten vaikuttimia tehdä työtä ja yrittää. Kun tilanne kiristyy, julkinen raha ei riitä kaikkeen, mikä olisi tärkeää.

Voimavarat eivät kuitenkaan lopu vielä siihen, kun valtion ja kuntien rahat loppuvat. Yksityisillä ihmisillä on yhä varoja. Voimme verottaa vapaaehtoisesti itse itseämme omien arvojemme ja ihanteittemme hyväksi. Sitä mukaa kun ensimmäisen parlamentin – julkisen vallan – mahdollisuudet ehtyvät, vastuuta lähimmäisistä ja kaikille tärkeistä yhteisistä asioista siirtyy toiselle parlamentille: arvoistaan ja ihanteistaan eläville yksityisille ihmisille.

Läheskään aina ei ole kyse vain rahasta ja taloudellisista arvoista. Hyvin usein on kyse nimenomaan ajasta.

Väestö ikääntyy. Se tarvitsee yhä enemmän monenlaista hoitoa ja hoivaa. Yksinäisyys on kasvava ongelma.

Hoitohenkilökuntaa tarvittaisiin enemmän kuin sitä on mahdollista kouluttaa ja palkata. Vaikka talous kehittyisi myönteisesti, tarvitaan tulevina vuosikymmeninä yhä enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita vapaaehtoisesti verottamaan omaa aikaansa lähimmäistensä hyväksi.

Seurakunnan keskeinen tehtävä on olla paikkakunnan tärkein toinen parlamentti: niiden ihmisten yhteisö, jotka verottavat itseään ihanteittensa hyväksi.