lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Jumalalla on keinot vähissä. Käsikirjoitus Haagalaista varten 8.3.08

Terho Pursiainen Haagalaiselle: Jumalalla oli keinot vähissä

Piinaviikon viestinä on, että Jumalan Pojan piti tuhoutua ristillä häpeällisellä ja nöyryyttävällä tavalla ihmiskunnan puolesta. Eikö Jumala muka olisi halutessaan voinut vaikuttaa maailman asioihin siistimmin ja tyylikkäämmin? Onhan hän sentään kaikkivaltias.

Yritämme usein korjata elämäämme haaveellisin keinoin. Ajattelemme, että jos jokin yksi asia elämässä muuttuisi toiseksi, ongelmamme ratkeaisivat. Nuoruuden ystäväni pakersi toistakymmentä vuotta väitöskirjaa. Elämä ei ollut vastannut hänen toiveitaan. Hän uskoi, että väitöskirja muuttaisi kaiken. Kun väitös oli ohi, hän suistui masennukseen. Kaikki ei muuttunutkaan. Ongelmat olivat entisellään. Itse asiassa tilanne oli entistä pahempi. Toivo oli mennyt. Enää ei ollut edes väitöskirjatyötä antamassa elämään sisältöä.

Ihmiset hellivät monenlaisia haaveellisia ratkaisuja elämänsä ongelmiin. Itse asiassa heidän haaveillaan tehdään suuria rahoja. Mainonnan perusviestinähän on, että kuluttaja voi saada uuden, täyteläisen elämän hankkimalla milloin minkin mainostetun tuotteen.

Olemme ratkaisevinamme myös yhteiskunnalliset ongelmat ja torjuvinamme ihmiskunnan suuret yhteiset uhat haaveellisin keinoin. Moni tähdentää, kuinka väkivalta ja sodat saadaan loppumaan, kun kaikki ihmiset alkavat tosissaan rakastaa toisiaan. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ala rakastaa toisiaan. Jos väkivaltaa ja sotia tahdotaan vähentää, ei sydänten vallankumousta voi jäädä odottamaan. On tehtävä jotakin konkreettisempaa. Moraaliset oikosulut eivät ratkaise ongelmia. Moraalinen oikosulku on jokainen keino, joka jää pelkästään sanomisen tasolle.

Jumala on kaikkivaltias. Hän olisi toki voinut lopettaa synnin vallan maailmassa yksinkertaisesti vain estämällä väkivalloin jokaista ihmistä erikseen tekemästä pahaa itselleen, toisilleen ja yhteiselle maailmalle. Hän ei kuitenkaan olisi voinut tehdä niin tuhoamatta ihmisessä sitä, mikä ihmisessä on ihmistä. Ihminen on nimenomaan se olento, jolla on kyky ja mahdollisuuksia tehdä halutessaan niin pahaa kuin hyvääkin. Jumala antoi ihmiselle älyn ja kaikki ne voimavarat, joihin nähden hän on muuta elämää etevämpi. Samalla hän antoi ihmiselle mahdollisuuden tehdä pahaa suuremmassa mittakaavassa, kuin mikään muu taho voi. Tätä mahdollisuutta hän ei voisi peruuttaa meiltä peruuttamatta meissä ihmistä, luomistekoaan. Jumalalla oli siis keinot vähissä. Hänen oli vedottava meihin, ihmisiin, siten kuin vetosi.