Saarnarunko Marian ilmestymispäivänä 2009: Naisten huippukokous

Lyhyt referaatti Marian ilmestyspäivän saarnasta Huopalahden kirkossa 22.3.2009 klo 20.


Teksti: Luuk. 1: 39-45


Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"

Saarna: Naisten huippukokous


Kuten messua esitellessäni selitin, olen pohtinut piispan kinkereillä kuultua saarnojen seurakuntalaiskritiikkejä ja sitä, miten omalta osaltani voisin ottaa sitä huomioon. Päätin kokeeksi saarnata Marian ilmestyspäivänä käyttämättä hyväkseni mitään ennalta kirjoittamaani tekstiä vähentääkseni saarnasta paperin makua. Saarnasta ei siis ole käsinkirjoitusta eikä edes kirjallista jäsennystä. Tässä suppea selostus siitä, mitä asioita käsittelin.

1. Totesin, että Marialla ja Elisabetilla oli Uuden testamentin naisten huippukokous Elisabetin kotona. Siinä yhteydessä Maria esitti kiitosvirrekseen kutsutun puheenvuoron, joka alkaa kiitosrukouksena mutta muotoutuu puheeksi, jota voi verrata saarnaan.

2. Jos Jumala tahtoo puhua ihmiselle hänen on puhuttava ihmiselle tiettyyn kulttuuriin. Se kulttuuri, johon Jumala puhuu ei ole Jumalan sanaa. Jeesuksen ajan yhteiskunta oli miesvaltainen eli patriarkaalinen kulttuuri. Patriarkaalinen kulttuuri ei ole Jumalan tahtoma kulttuuri, vaikka se läpäisee myös Uuden testamentin tekstit ja häivyttää naiset taka-alalle ja parhaimmillaankin selittää heidät miesten liitännäisiksi ja jatkeiksi (Maria ja Elisabet ovat esillä suurten poikiensa äiteinä).

3. Sukupuolten välisten suhteitten käsitteleminen on olennaisesti teologinen tehtävä. Todetaanhan Vanhan testamentin alkukertomuksissa, kuinka Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän hänet loi. Se miten mies ja nainen elävät yhdessä yhteiskunnassa ja henkilökohtaisissa suhteissaan on suoranaisesti teologiaa: teologia tarkoittaa Jumalan tulkintaa ja mies ja nainen, Jumalan kuva, tulkitsevat Jumalaa sillä, miten elävät yhdessä. Sukupuolten väliset suhteet ovat arjen teologiaa.

4. Sukupuolten välisiä suhteita voidaan käsitellä yhteiskunnan voimavarakysymyksenä (kaikenlainen syrjintä on yhteisten voimavarojen käyttämättä jättämistä ja siten haaskausta), yksilöiden yhdenvertaisuuskysymyksenä, sukupuolten kollektiivisen tasa-arvon kysymyksenä ja lopulta, mikä on teologinen tai kristinuskon ytimeen kuuluva asia, eksistentiaalisen totuuden etsimisenä ihmisestä (ja, kuten sanottu, siis samalla Jumalan tulkintaa).

5. Saarnakritiikissä selitettiin, kuinka saarnat seurakunnissamme (tarkoitan Huopalahtea ja Hakavuorta) ovat usein sosiologiaa tai politiikkaa. Marian ylistysvirrestä näkyy, kuinka Jeesuksen äiti haltiohetkenään ylisti Jumalaa siitä, että tämä puuttuu yhteiskuntaelämän valtasuhteisiin ja hyvinvointieroihin eri väestöryhmien välillä. Mikä kelpasi Jeesuksen äidille saa kelvata myös Huopalahden seurakuntalaisille.

6. Saarnakritiikissä arvosteltiin saarnoja myös siitä, että niissä jää evankeliumi ja armo tähdentämättä. Kysyin saarnan päätteeksi, missä arvostelijat ovat silloin kun messun alkupuolella pyydetään yhdessä syntejä anteeksi ja saadaan yksiselitteinen synninpäästö, ja ovatko he ehkä lähteneet messusta jo pois silloin kun yhdessä polvistutaan armopöytään. Saarna ei ole erillinen tai irrallinen messun liitännäinen, vaan osa messua, ja luterilaisessa messussa joka kerran kuuluu anteeksiantamuksen armon sana täyteläisenä ja leikkaamattomana.