Jumalan valtakunta ei ole herrahissi. Viikkomessusaarna 8.6.2008 Huopalahden kirkossa.

Jumalan valtakunta ei ole herrahissi




Saarna viikkomessussa Huopalahden kirkossa 8.6.2008 klo 20



Matt. 18: 1-3

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?»

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

»Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltai-siksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”



(Osa Mikkelinpäivän toisen vuosikerran mukaisesta evankeliumitekstistä.)



Päivän teksti vie meidät hyvin ajankohtaiseen tilanteeseen. Kunnallisvaalikampanja on viimeisil-lään. Ehdokkaat pohtivat omia mahdollisuuksiaan. Vaalien jälkeen jaetaan kunnanhallituksen paikat ja suuri määrä lautakuntapaikkoja. Mitähän minä tulen samaan, miettivät ehdokkaat. Kunkin mahdollisuudet riippuvat paitsi vaaliliiton koko-naismenestyksestä myös henkilökohtaisesta ää-nisaaliista.



Samanlaista kuhinaa on käynnissä Jeesuksen lähipiirissä. Jeesus on selittänyt, että Jumalan valtakunta on tulossa. Jeesuksen oppilaat ovat käsittäneet asian niin, että kohta alkaa uusi vaalikausi. Evankeliumissa on monta kertomusta siitä, kuinka he yrittävät jakaa keskenään Jumalan valtakunnan hallitus- ja lautakuntapaikkoja. Päivän teksti on yksi näistä poliittisista kähmintäkertomuksista.



Jeesus ei suostu neuvottelemaan kabinettisopimuksia paikkojen jaosta. Jeesuksen lähipiiri on ymmärtänyt väärin koko asian: Jumalan valtakunta ei ole herrahissi. Ihan toisista asioista on kyse. Jeesus valitsee mahdollisimman jyrkästi oppilaittensa odotuksista poikkeavan esimerkin: ”Katsokaa lasta! Jumalan valtakunnassa mahtavin on se, joka on hänen kaltaisensa! Valtaa ei tässä olla ja-kamassa, vaan kääntämässä vallitsevan maailman arvot päälaelleen.”



”Kääntykää”, kehottaa Jeesus, ”ja tulkaa lasten kaltaisiksi”.



Olkaamme kuitenkin varovaisia. Suomen kielessä on monta sanaa, jotka johtuvat sanasta ’lapsi’. Niitä ovat esimerkiksi ’lapsellisuus’ ja ’lapseus’. Jeesus ei kehota meitä hupsuttelemaan lapsellisesti elämämme tärkeimmällä asialla, vaan ottamaan elämän ja maailman ja Jumalan vastaan lapsen avoimella mielellä.



Apostoli Paavali selittää Galatalaiskirjeessään eroa lapsellisuuden ja lapseuden välillä. Hän erottaa toisistaan alaikäisen (nḗpios) – ja lapsen (hyios) välillä (Gal. 4:4—5.).



”Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien (hypo ta stoikheia tu kosmu, lat. sub elementis mundi) orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.”



Paavali jatkaa ja selittää, kuinka Jeesus lunasti meidät ”vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”



Jeesuksen ajan ihmisen maailmankuvan mukaan maailma vilisi henkiä ja henkivaltoja. Niitä kai Paavali tarkoittaa maailman alkuvoimilla, ainakin muun muassa niitä. Jeesuksen tarkoittaman lapseuden ehtona ei siis ole lapsellinen maailmankuva. On kyse aivan toisesta asiasta. On kyse siitä, että ottaa vastaan lahjan niin kuin lapsi.



Paavali kirjoittaa samasta asiasta:



”Hän [Jumala] on lähettänyt meidän kaikkien sy-dämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.” (Gal. 4:6—7.)