Rukouksesta. Saarna Huopalahden kirkossa 24.5.08

5. sunnuntai pääsiäisestä Huopalahden kirkko




Matt. 6: 5-13

Jeesus opetti ja sanoi:

"Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:

- Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi,

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille velkamme anteeksi,

niin kuin mekin annamme anteeksi niille,

jotka ovat meille velassa.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,

vaan päästä meidät pahasta."





Jeesus opettaa juuri kuulemassamme tekstissä meitä rukoilemaan. Hän sanoo monta tärkeää asiaa rukoilemisesta.



Jeesus selittää, että rukoilemisen tarkoituksena ei ole näyttää hurskaalta. Rukoileminen ei ole esiintymistä toisten edessä. Jeesus sanoo, että rukoilijan pitää mennä omaan asuntoonsa. Ovi pitää sulkea perässä. Pitää rukoilla yksinään, toisten näkemättä.



Kuitenkin rukoilemme myös yhdessä, esimerkiksi tänään tässä jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksen pisin rukous on yhteinen esirukous. Se seuraa ohjelmassa pian saarnan jälkeen.



Käsikirja määrää yleensä aika tarkasti, mitä jumalanpalveluksessa sanotaan. Yhteinen esirukous on poikkeus. Sen saa jumalanpalveluksessa alustava pappi kirjoittaa itse vaikka kokonaan. Jos hän haluaa, hän voi suunnitella sen yhdessä seurakuntalaisten kanssa.



Vaikka Jeesus käskeekin mennä omaan huoneeseen rukoilemaan toisilta salaa, se ei ole ristiriidassa yhteisen rukouksen kanssa. Pitää kuitenkin muistaa, kenelle rukouksen osoittaa. Rukous on puhetta Jumalalle, ei niille ihmisille, joiden kanssa rukoilee yhdessä.



Nuorena opiskelijana olin mukana auttamassa tieteellisessä tutkimuksessa. Tutkittiin uskonnollisia yhteisöjä. Minulla oli kädessäni paperi, johon minun piti merkitä kaikki, mitä näin. Joka kerran kun sanottiin ”Jeesus”, piti vetää viiva yhteen kohtaan, ja jos rukoiltiin polvistuneina, viiva piti vetää toiseen kohtaan.



Yhdessä seurakunnassa, josta olin merkitsemässä tietoja tutkimusta varten, tuli polvirukouksen vuoro jumalanpalveluksessa. Vieressäni oli polvillaan nainen, joka alkoi rukoilla kiihkeästi minun puolestani. Aina välillä hän vilkaisi ylös minun suuntaani, ikään kuin katsoakseen, joko rukous tehosi. Nainen oli unohtanut, kenelle rukous osoitetaan. Rukous on rukousta Jumalalle, ei vieressä istuvalle nuorelle miehelle.



Yhteistä esirukousta laatiessakin pitäisi aina muistaa, että rukous on puhetta Jumalalle, ei toisille ihmisille. Rukouksessa pitäisi mainita kaikille yhteisiä asioita ja yhdessä kertoa niitä Jumalalle.



Toinen Jeesuksen antama ohje rukoilemisesta varoittaa monisanaisuudesta. Jumala ei kuule ihmistä sen tähden, että rukous on pitkä. Jeesus muistuttaa siitä, että kyllähän Jumala rukoilijan pelot, tarpeet ja toivomukset tietää jo ennen kuin tämä mainitsee ne rukouksessaan. Pitkät toivomuslistat voi lähettää joulupukille, Jumala ei niitä tarvitse.

Jeesus antaa mallin Isä meidän-rukouksessa. Siinä on mukana vain muutamia elämän kannalta tärkeimpiä asioita, kuten jokapäiväinen ravinto. Onkin aika tärkeää, että rukoilija miettii, mitkä ovat elämän kaikkein tärkeimpiä tarpeita. Hänelle selviää, kuinka paljosta aika turhasta hän murehtii ja kuinka monet asiat, joita hänen tekisi mieli, eivät sittenkään ole kovin tärkeitä.



Se, että saa joka päivää ravitsevaa ruokaa, on tärkeää. Jeesuksen opettamasta rukouksesta näkyy, etteivät aineelliset asiat kuitenkaan ole kaikkein tärkeimpiä. Henkiset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä.



Isä meidän-rukouksessa rukoilija pyytää esimerkiksi sitä, ettei joutuisi kiusaukseen. Maailma on täynnä asioita, jotka kiinnostavat ja joita tekisi mieli. Niiden alituinen ajatteleminen ja niiden perässä juokseminen tekee elämästä tyhjänpäiväisen ja levottoman. Tärkeät asiat jäävät huomaamatta ja ajattelematta. Elämä menee hukkaan, jos antaa kiusausten hallita päiväänsä.



Monet ihmiset rukoilevat illalla, nukkumaan mennessään. Se onkin tärkeää. Minun mielestäni vielä tärkeämpää olisi rukoilla aamulla, ennen kuin edes on ehtinyt nousta vuoteesta. Aamurukous on aivan kuin valitsisi kanavan koko päiväksi. Jos ei hiljenny aamulla, vaarana on se, että koko päivän katselee kanavaa, josta tulee pelkkiä mainoksia, pelkkiä kiusauksia. Jos rukoilee heti herättyään, valitsee toisen kanavan koko päiväksi. Sieltä ei tule mainoksia. Siellä puhutaan elämän tärkeistä yhteisistä asioista. Päivä ei mene hukkaan, vaan on täyttä elämää.



Jeesus korostaa, että rukous kohdistuu Jumalaan, se ei ole puhumista toisille ihmisille. Jeesus ei tarkoita sitä, että toiset ihmiset unohtuisivat, kun Jumalan kanssa olla kahden. Rukouksessa pyydetään anteeksi Jumalalta kaikkea pahaa, mitä on tehty. Jumala antaakin ihmiselle anteeksi, siihen voi luottaa. Mutta samalla kun pyydetään anteeksi Jumalalta, muistetaan toiset ihmiset: Jumala antaa anteeksi meille samalla tavalla kuin meidän pitää antaa anteeksi kaikille, jotka ovat tehneet meille pahaa. Anteeksi saaminen ja anteeksi antaminen ovat saman asian kaksi eri puolta, kuin kruunu ja klaava euron kolikossa. Toista ei ole ilman toista.