Kiirastorstain saarna Huopalahden kirkossa 2008 -- klo 14.

Teksti: Joh. 13:1-15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.

Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: »Herra, sinäkö peset minun jalkani?» Jeesus vastasi: »Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.» Pietari sanoi hänelle: »Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!» Jeesus vastasi: »Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.» Silloin Simon Pietari sanoi: »Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.» Tähän Jeesus vastasi: »Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.» Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:

»Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.»

Saarna: Diakonia ja perverssi diakonia – palvelemisen etiikkaa

(Hakasulkujen aineisto ei ole tarkoitettu puhuttuun tekstiin.)

Viimeisellä yhteisellä aterialla sisäpiirissään Jeesus antoi ikään kuin testamenttina oppilailleen esimerkin palvelemisesta. Ne jotka tahtovat seurata Jeesusta, palvelevat toisiaan hänen laillaan.

Mitä palveleminen elävässä elämässä tarkoittaa?

Kaksi palvelemisen käsitettä: orjaileminen ja tarjoileminen

Kirkkoraamatussa on kaksi aivan eri sanaa käännetty samalla sanalla palveleminen.



Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista arvostaa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6:24.)



Tulkiten Jeesuksen päivän tekstissä antamaa esimerkkiä Paavali kehottaa kristittyjä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan. (Gal. 5:13.)



Sitaattien sanaa palvella vastaa kaksi eri kreikkalaista sanaa [duleyo ja diakoneo]. Ensimmäisessä sitaatissa Jeesus sanoo sanatarkasti käännettynä: ”Kukaan ei voi olla yhtä aikaa kahden eri omistajan orja.” Väitehän on kiistaton. Herra omistaa orjansa yksinoikeudella; sitä sana orja tarkoittaa. Toisessa sitaatissa Paavali käyttää verbiä diakonéō, jonka tunnemme erinomaisen hyvin sanasta diakonia.



Itäisessä ajattelussa Jumalan ja ihmisen välisen suhteen mallina on yksinvaltiaan suhde alamaiseensa. Itämaiseksi hallitusperiaatteeksi kutsutaan ajatusta, jonka mukaan koko kansantalous ja jokainen alamainen erikseen on hallitsijan henkilökohtaista omaisuutta.



Aineellisten arvojen kohottaminen yli kaiken on mammonismia, mammonan orjuutta. Jeesus rinnastaa mammonan Jumalaan. Luullakseni se on tarkoituksellisesti kolminkertainen herja. Hän pilkkaa samalla lauseella mammonan orjia, rahan perässä juoksijoita ja orientaalista politiikkaa sekä myös sellaista uskontoa, jossa Jumalaa palvotaan tuonpuoleisena despoottina. [Sellaista uskontoa jo Jobin kirjan kirjoittaja pilkkasi kuvatessaan Šaddaita, taivaan tsaaria.] Jeesuksen aforismissa palveleminen tarkoittaa orjailemista.



Paavalin käyttämä sana diakonéō perustuu aivan toisenlaiseen mielteeseen. Sanan alkuperäisin merkitys viitannee aterialle asettuneiden palvelemiseen. Yksinkertaisimmillaan kyse on pöytiin tarjoilemisesta. Orjaileminen ja pöytiin tarjoileminen ovat kovin erilaisia ilmiöitä.



Päivän tekstissä Jeesus ei kehota oppilaitaan orjailemaan vaan tarjoilemaan toisilleen.



Vastavuoroinen palvelu, vastikkeeton palvelu



Markkinapalvelut



Palveleminen tarkoittaa toki paljon muitakin asioita kuin vain pöytään tarjoamista. Keskinäiset palvelukset ovat yksi yhteiselämän keskeisimpiä käytänteitä. Vastavuoroisuuden kulttuuri on liimaa, joka liittää yksilöt yhteen yhteiskunnassa.



Toisten ihmisten, kuluttajien palveleminen on markkinatalouden keskeisin idea. Ehkäpä ryhtyisin yrittäjäksi? Toisten ihmisten elämäntilanteeseen eläytymällä saatan paikantaa sieltä pullonkaulan. Pullonkaulana on joskus varsin mitätön seikka, joka estää ihmisiä käyttämään hyödykseen voimavarojaan ja tarttumaan mahdollisuuksiin. Jos kehitän ratkaisun toisen ihmisen elämän pullonkaulaan, olen luonut terveen liikeidean. Kuluttajat maksavat surkeilematta ratkaisusta, joka vapauttaa heidät hyödyntämään avujaan. Jos markkinat toimisivat elävässä elämässä teoreettisen ihanteensa mukaisesti, mitä ne eivät kylläkään tee, ne olisivat foorum, jolla kaikki yrittäisivät parhaansa mukaan ratkaista toistensa avainpulmia. Tuloksena olisi yleinen kukoistus. Vastavuoroinen palveleminen liittäisi yksilöt yhdeksi kaikkien hyväksi toimivaksi taloudeksi.



Yhteisöllisyys



Vastavuoroisuus on myös yksityisen arkielämän yhteisyyden perusasia. Ystävät muistavat toisiaan merkkipäivinä, kutsuvat toisiaan kylään ja laittavat herkkuja tuntikausia heitä palvellakseen, auttavat ongelmissa ja ovat valmiita kuuntelemaan kärsivällisesti. Ystävyyden diakonia rakentaa yhteisöä kaikissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa. Se on suurta siunausta jokaiselle, joka yhteisö ottaa syliinsä.



Päivän tekstissä Jeesus näyttää kehottavan oppilaitaan nimenomaan palvelemaan toisiaan, siis toisia Jeesuksen oppilaita. Varhaisten kristittyjen huolenpito toisistaan saattoi olla väkevämpää evankeliumia pakanoille kuin apostolien tulisimmatkin saarnat. Diakonia-ajatuksemme ei kuitenkaan rajoitu kirkon sisäiseen palveluun.



Vastikkeeton palvelu



Vastavuoroisen palveleminen luo siunausta. Sillä on myös rajansa. Lounaat, joita tarjoilemme liiketuttaville ja illalliset, joita rakennamme ystäville, eivät loppujen lopuksi olekaan ilmaisia saajilleen. Itse useinkaan sitä edes tietämättä pidämme tarkkaa kirjanpitoa siitä, kuka on viimeksi tarjonnut ja miten arvokkaan lahjan kukin on toiselle antanut merkkipäivänä. Perussääntönä on sitä paitsi, että suurimman osan yhteiskunnan ilmaisista lounaista nauttivat ne, joilla olisi itsellään varaa maksaa omista aterioistaan. Kaikista lahjoista annetaan valtaosa niille, jotka voisivat vaivatta ostaa kaiken, mitä tarvitsevat. Vastavuoroisuuden etiikka ei riitä.



Jeesus antoi omalla elämällään esimerkin palvelemisesta sanan kaikkein vaativimmassa merkityksessä, vastikkeettomasta diakoniasta. Hän palveli niitä, joilla ei ollut mahdollisuuksia tarjota vähintäkään vastiketta. Todellinen diakonia on tällaista palvelutyötä. Kirkko ei auta yhteiskunnan köyhimpiä ja yksinäisimpiä ihmisiä edes sitä taka-ajatusta hellien, että siten tulisi mainituksi julkisuudessa miellyttävissä yhteyksissä ja kokoaisi kohtaansa luottamusta yhteiskunnassa.



Tarpeisiin ja odotuksiin vastaaminen



Toisten ihmisten huomioon ottamista on erilaista. Voimme olla sosiaalisia tai – kuten nykyisin sanotaan muodikkaammin – yhteisöllisiä kahdella olennaisesti eri tavalla. Voimme vastata joko toisten ihmisten tarpeisiin tai heidän odotuksiinsa.



Vastaamme toisten ihmisten tarpeisiin eri tasoilla. Yhteiskunnan tasolla tuemme ja teemme ihmisten tarpeiden mukaista hyvää politiikkaa [Elihun etiikan malliin, ks. saarnani Marian ilmestyspäivänä]. Markkinoilla paneudumme ihmisten elämäntilanteisiin ja ratkomme heidän pullonkaulaongelmiaan. Keskinäinen huomioon ottaminen saa lähiyhteisömme kukoistamaan. Varsinaisimmassa diakoniassa jopa skannaamme yhteiskuntaa löytääksemme ne, joiden tarpeet ovat suurimmat, ääni hiljaisin ja omat voimat vähäisimmät heitä auttaaksemme. Miten väärässä ne ovatkaan, jotka väittävät, että ihmiset ovat kylmiä ja piittaamattomia toisiaan kohtaan!



Ihmisen sosiaalisuudessa on kuitenkin toinen, pimeämpi puoli. Olemme syvästi riippuvaisia toisistamme ja siksi paneudumme luonnostaan vastaamaan toisten ihmisten odotuksiin kyselemättä, miten oikeutettuja ne ovat. Sovinnaisuus, toisten ihmisten odotuksiin vastaaminen, on väkevimpiä yhteisöissä ja koko yhteiskunnassa vaikuttavia voimia.



Sovinnaisuuden epämiellyttävä, mutta vielä aika vaaraton muoto on – yleisen sanonnan mukaan – silmän palveleminen. Omanlaistaan palvelemista, diakoniaa sekin on. Tingimme rehellisyydestämme. Puhumme ja elämme jopa vastoin omaa makua ja vakaumusta, jotta miellyttäisimme toisia.



Silmänpalvelija säälittää. Miten alentavaa onkaan teeskentely! Niin kauan kuin hän sentään itse muistaa kuka on ja mikä hänelle on omakohtaisesti totta, asiat ovat sentään jollakin tolalla hänelläkin. Silmänpalvelija on kuitenkin vaarassa: muutumme helposti ja lopuksi vastustamattomasti siksi, mitä teeskentelemme olevamme. Keskinäisissä miellyttämisharjoituksissa hukkaamme ennen pitkää oman sielumme. Silmänpalvelija on henkisen kuoleman partaalla.



Sosiaaliset toisiinsa sopeutujat luovat hirmuvallan, joka on räikeä vastakohta kaikelle sille elämälle, johon Jeesus tahtoi meidät johdattaa opetuksillaan ja esimerkillään. Tuloksena on keskinäinen diktatuuri, sieluton kulttuuri, joka näkee tärkeäksi vain sen, että asiat ovat yhteisiä. Se, ovatko asiat tosia tai oikeita, ei merkitse sille mitään.



Toisten ihmisten odotukset ovat se tsaari, jonka orjaksi ajaudumme, jos antaudumme suruttomasti, kritiikittömästi ja juurettomasti ottamaan huomioon toisia ihmisiä ja palvelemaan heidän odotuksiaan. Vastavuoroinen sopeutuminen, keskinäinen diktatuuri, on Jeesuksen tähdentämän diakonian perversio, vääristymä.



Jeesus: keskinäisen diktatuurin uhri



Hiljaisen viikon tilaisuuksissa seuraamme askel askelelta muinaista miestä, jonka sovinnaisuus, sieluton kulttuuri ja sieluton uskonto nostivat ristille varoittavaksi esimerkiksi kaikille, jotka eivät tyydy vastamaan kaikkien toisten odotuksiin. Hän palveli, ei orjaillut.