Ahne rahamies ja sutki toimitusjohtaja. Saarna Huopalahden kirkossa 20.7.08

Teksti: Matt. 25: 14-30

Jeesus sanoi:

»Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’»

Saarna: Ahne rahamies ja sutki toimitusjohtaja

Ahne rahamies

Tämän sunnuntain teksteihin kuuluu kaksi Jeesuksen kovaa vertausta kapitalismista ja markkinataloudesta. Yhden kuulimme juuri. Hetken päästä luen teille toisen. Huomaamme niistä, kuinka ajankohtaisilta monet Jeesuksen pohtimat aiheet kuulostavat meidän aikanamme.

Juuri lukemassani vertauksessa Jeesus kuvaa, kuinka tylysti ahne rahamies kohtelee saamatonta meklariaan. Meklarihan on ihminen, jonka tehtävänä on sijoittaa toisen pääomaa mahdollisimman tuottavasti rahamarkkinoilla. Siitähän vertauksessa näyttää olevan kysymys.

Kapitalisti antaa meklarinsa vastuulle pääomaa. Kun pääoma ei tuota meklarin hoidossa tarpeeksi, kapitalisti antaa hänelle kenkää. Meidän yhteiskuntamme markkinatalouden lakeja pidetään tylyinä. Kapitalisti näyttää olleen vielä suurempi ja kylmempi herra siinä taloudessa, josta Jeesus ottaa esimerkkinsä. Potkut eivät ole tarpeeksi, hän heittää kelvottoman yhteistyökumppanin paikkaan, joka muistuttaa helvettiä.

Tekstin kuulija joutuu ihmettelemään, mitä Jeesus oikein ajattelee kuvaamastaan elinkeinoelämästä. Hänhän näyttää hyväksyvän kapitalistin toimet ja olevan sitä mieltä, että tämän arvio meklaristaan oli oikea ja kohtuullinen.

Sutki toimitusjohtaja

Toinen Jeesuksen elinkeinoelämävertaus on aatteellisesti vielä hankalampi. Se on kertomus toimitusjohtajasta, jonka vilpillisyys paljastuu yhtiön omistajalle, mutta joka selvittää itsensä sutkisti ahdingostaan. Varmat potkut ovat edessä, mutta toimitusjohtaja varmistaa itselleen vihreän oksan elinkeinoelämässä potkujen jälkeen. Ilmeisesti hän aikoo perustaa oman yhtiön samalle alalle, ja asiakkaat tulevalle yhtiölleen hän varastaa siltä yhtiöltä, josta tietää saavansa potkut. Luen vertauksen Luukkaan kuudennestatoista luvusta.

Luuk. 16: 1-9

Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: »Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’»

Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:

»Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.»

Toimitusjohtajan toiminta on räikeässä ristiriidassa yleisen moraalin ja myös elinkeinoelämän etiikan perussääntöjen kanssa. Itse asiassa se on suoranaisesti lainvastaista. Toimitusjohtaja on ilmeinen talousrikollinen. Mutta arvosteleeko Jeesus häntä? Päinvastoin. Raamattu kertoo, kuinka ”Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta”. Onko Jeesuksen mielestä luvallista käyttää elinkeinoelämässä millaisia tahansa keinoja, jotka varmistavat menestyksen?

Vertauksen kielioppi: vain yksi kärki

Jeesuksen vertauksia pitää kuitenkin lukea toisella tavalla. Niitä ei pidä käsittää laveiksi maalauksiksi, joiden jokainen yksityiskohta kuvaa jotakin elävän elämän yksityiskohtaa.

Jeesuksen vertauksissa on alun perin yksi ainoa tärkeä yksityiskohta, vertauksen kärki. Kaikki muut kertomuksen yksityiskohdat vain luovat taustaa kärjelle. Esimerkiksi kertomuksessa sutkista toimitusjohtajasta tärkeää on vain toimitusjohtajan päättäväisyys ja hänen ripeytensä, kaikki muut yksityiskohdat vain rakentavat dramaattista taustaa vertauksen kärjelle. Jeesus ei ota kantaa toimitusjohtajan toimien epäeettisyyteen tai niiden laittomuuteen, hän tähdentää vain toimitusjohtajan päätöksentekokykyä ja paneutumista omassa tilanteessaan vain kaikkein olennaisimpaan. Jeesus tarkoittaa esikuvaksemme vain toiminnan määrätietoisuutta, ei sen moraalista törkeyttä.

Kummassakaan elinkeinoelämään sijoittamassaan kertomuksessa Jeesus ei siis ollenkaan kommentoi elinkeinoelämää. Vertaukset eivät ole liikemaailman kovuuden puolustuspuheita. Ne eivät toisaalta ole kapitalismin tai markkinatalouden kritiikkiäkään. Jeesus ei ota kahdessa kertomuksessaan ollenkaan kantaa talouselämään, koska hän puhuu aivan muunlaisista asioista.

Lopun ajan valomerkki

Mistä Jeesus sitten puhuu kertomuksessaan saamattomasta meklarista ja sutkista toimitusjohtajasta? Kaikki Jeesuksen vertaukset kuvittavat hänen lopunajallista sanomaansa.

Jeesus käsitti itsensä valomerkiksi tämän sanan molemmissa merkityksissä. Hänen sanomansa oli lopunajallinen. Jeesuksen ohjelma koko hänen julkisen toimintansa ajalta on kiteytettynä Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa (Mark. 1:15). Jeesus oli valomerkki, koska hän viestitti, että ihmiskunta oli ajanut itsensä umpikujaan. ”Aika on täyttynyt!” Jeesus julisti. Jeesus oli valomerkki, koska hänen persoonassaan, opetuksessaan ja lopulta myös kohtalossaan näkyi kaikki, mikä tulevassa Jumalan valtakunnassa oli olennaista. ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle”, hän jatkoi. Jeesus tahtoi, että ihmiskunta – hänen kuulijakuntansa – reagoisi valomerkkiin asiallisesti, asian luonteen vaatimalla tavalla. Siihen hän kehotti sanomalla: ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!”

Jeesus kuvitti sanomaansa vertauksin. Vertaukset kuvaavat toisinaan Jumalan valtakuntaa, toisinaan ne kiteyttävät sitä, miten Jumalan valtakunnan lähestymiseen oli asiallista reagoida. Molemmat talouselämään sijoitetut vertaukset ovat kuvauksia siitä, miten piti käyttäytyä Jumalan valtakunnan lähestyessä. Ne ovat kuvauksia lopun ajan etiikasta, eivät poliittisia kannanottoja talousjärjestelmään.

Rohkeus, ripeys ja sinnikkyys

Julkaisin vuonna 1969 ensimmäisen kirjani Uusin testamentti. Tänään esille ottamani asiat olivat minulle jo silloin keskeisiä. Ajattelen nyt, aivan kohta neljänkymmenen vuoden päästä niistä täsmälleen samalla tavalla kuin silloin. Siteeraan kappaleen Uusinta testamenttia (s. 189—190, kokoomateoksessa Pursiainen: Summa – kootut teologiset teokset, Kirjapaja 2005):

Jeesuksen käskyt ja eettiset opetukset eivät ole abstrakteja, yleisiä periaatteita, jotka voisi rakentaa järjestelmäksi. Jopa niin kristilliseltä kuulostavaa yleistä moraalista periaatetta kuin lähimmäisen rakkauden velvollisuutta Jeesus näyttää ikään kuin harkiten koettavan välttää lausumasta. Sen sijaan hän vertauksissaan yhä uudestaan teroittaa eräitten inhimillisten ominaisuuksien merkitystä. Nämä ominaisuudet eivät ole ollenkaan perinteisesti moraalisina pidettyjä. Niitä ovat nämä kolme: ripeys, rohkeus ja sinnikkyys. Melkein kaikki Jeesuksen vertaukset ja eettiset opetukset ovat näiden koskaan väsymätöntä toistamista.

Niin kutsutussa väärän huoneenhaltijan vertauksessa Jeesus asettaa oppilailleen seurattavaksi esimerkiksi konnan, joka huomatessaan pian paljastuvansa ryhtyy ripeästi petokselliseen toimintaan esimiestänsä vastaan ja onnistuu pelastamaan nahkansa. Moralisteja tämä vertaus on aina ärsyttänyt, ja monenmoisia kierteleviä selityksiä on nikkaroitu. Tosiasia oli, että Jeesus piti miehen toimintaa ripeydessään esimerkillisenä. Tapahtuman porvarillista moraalia loukkaava puoli ei häntä niinkään kiinnostanut.

Rohkeus, ripeys ja sinnikkyys olivat niitä ominaisuuksia, joita Jumalan valtakunnan tulossa oleva todellisuus vaati… [Vuorisaarnan] ohjeet ovat esimerkkejä siitä, miten Jumalan valtakunnan lähestyessä toimitaan rohkeasti, ripeästi ja malttia kadottamatta.

Vertaukset koskevat meitäkin

Ajatus ajan täyttymisestä ja Jumalan valtakunnan lähestymisestä saa eri aikoina ajankohtaisia, konkreettisia sisältöjä. Omana aikanamme hallitsevana on tietoisuus ilmastonmuutoksen todellisuudesta, tieto siitä, että luonnon sietokyky on jo ylitetty. Miten meidän on suhtauduttava ankaraan tilanteeseemme? Jeesus antaa esikuviksemme kaksi hätkähdyttävää hahmoa: pääoman omistajan, joka kohtelee säälimättömästi saamatonta meklariaan, ja sutkin toimitusjohtajan, joka ryhtyy määrätietoisesti ja häikäilemättömästi kaikkeen, mitä hänen tilanteensa häneltä vaatii. Jeesus kehuu filunkimiehen rohkeutta, ripeyttä ja sinnikkyyttä. Hän yhtyy rahamiehen kritiikkiin meklaria kohtaan, on hänen laillaan tyytymätön tämän uskalluksen puutteeseen, saamattomuuteen ja kyvyttömyyteen kohdistaa herpaantumatta mielenkiintonsa siihen, mikä on kaikkein tärkeintä.

Mene ja tee sinä samoin! Mene ja tee omalta osaltasi kaikki, mikä on välttämätöntä, jotta luonnon järkkyminen saadaan hallintaan!