Saarna 21.6.09 Menestyksen teologia

Saarna 21.6.2009 Huopalahden kirkossa



Teksti 
Matt. 18: 15-22

Jeesus sanoi opetuslapsille:

"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seu-rakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."

Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"

"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.


Saarna: Menestyksen teologia

Päivän evankeliumiteksti on kovin ongelmallinen. Sen mukaan Jeesus on luvannut, että kaksi uskovaa,  voi sopia keskenään, mitä pyytävät Jumalalta, ja Jumala toteuttaa varmasti heidän pyyntönsä.

Kirjaimellisesti käsitettynä Jeesuksen lupaus tekee kristityistä kaikkivaltiaita. Päivän tekstissä uskovan kaikkivaltius on tosin sillä tavalla rajallista, että sen harjoittamiseen tarvitaan kaksi us-kovaista, jotka sopivat asiasta keskenään. Muualla evankeliumeissa Jeesus ei aseta edes tätä rajoitusta. Yhdessä kohtaa hän sanoo: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.” (Luuk. 17:6.) Toisessa kohdassa hän sanoo: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.” (Matt. 17:20.)

Maailmalla on ollut vaikutusvaltaisena suuntaus, jonka mukaan Jumala on delegoinut, siirtänyt valtansa uskovilleen. Uskovat ovat todellakin kaikkivaltiaita. Ajattelutapaa kutsutaan menestyksen teologiaksi. Menestyksen teologia perustaa käsityksensä nimenomaan näiden mainitsemieni tekstien ja muutamaan muun evankeliumeissa kerrotun Jeesuksen sanan kirjaimelliseen tulkintaan. Menestyksen teologia syntyi toista vuosisataa sitten Yhdysvalloissa helluntailiikkeen piirissä.

Menestyksen teologia opettaa, että on uskovan omaa syytä, jos jokin asia ei ole elämässä kohdallaan. Hän on pulassa tai puutteessa vain sen tähden, ettei pyydä Jumalalta pääsyä pulasta tai sitä mitä milloinkin puuttuu. Hän on ikään kuin tietämätön tai ujo köyhä, joka ei osaa tai ei kehtaa hakea sosiaalivirastosta hänelle lain mukaan kuuluvaa toimeentuloturvaa. Jos leipä ei riitä, vika on oma.

Luin vuosia sitten menestyksen teologian pohjalta kirjoitettuja kirjoja, kun olin huolissani pojastani, jonka soitonopettajan kerrottiin olevan menestyksen teologian harras kannattaja.

Kummia juttuja luinkin niistä kirjoista. Siihen aikaan olimme Suomessa hyvin huolissamme risteilyohjuksista. Yksi menestyksen teologian tunnetuimmista guruista kirjoitti, kuinka huoli risteilyohjuksista oli täysin turhaa. Vaikka ohjus olisi jo matkalla kohti uskovan kotimaata, voisi hän käskeä ohjuksen kääntymään sinne mistä oli tulossa ja iskemään siihen, joka sen oli ampunut matkaani. Pysähdyin pohtimaan tätä väitettä. Entä jos sekin, joka lähetti ohjuksen, oli uskova ja yhtä kaikkivaltias kuin se uskova, joka torjuu uskollaan ohjusta? Kumman käskyä ohjus lopulta tottelee? Vai jääkö se värjymään ilmaan epätietoisena siitä, kumman kaikkivaltiaan käskijän käskyä tottelisi? Vastaväitteeksi ei kelpaa, etteivät uskovat lähettele ohjuksia toisten uskovien niskaan. Jopa ortodoksiset kristityt ovat taistelleet tänä vuonna aseellisesti toisiaan vastaan, vaikka ovat pitäneet sellaista sotaa tähän asti mahdottomana.

Käsitin näitä mietiskellessäni, että menestyksen teologia on loogisesti mahdoton oppi. Maail-mankaikkeudessa voi olla kerrallaan vain yksi kaikkivaltias, ja vaikka Jumala olisikin luovuttanut kaikkivaltiutensa ihmisille, hän ei olisi voinut luovuttaa sitä kuin vain yhdelle ihmiselle kerral-laan.

Voimmekin suurella varmuudella päätellä, että sitä, että mikään ei ole uskovalle mahdotonta, emme voi käsittää kirjaimellisella tavalla. Itse asiassa ajatus, jonka mukaan kukaan yksin tai kaksi yhdessä voisivat käskeä Jumalaa, olisikin täysin mahdoton ja loukkaava ajatus. Jumala ei voi sitoutua siihen, että hän täyttäisi kaiken, mitä joku uskova yksin tai kaksi heistä yhdessä sattuvat milloinkin häneltä anomaan. Miten voisin luottaa Jumalaa, jos luulisin hänen ryhtyvän panemaan toimeen oitis mitä tahansa, mitä kaksi uskovaista sopii keskenään? Olen aivan varma siitä, että rukoilijan on varauduttava siihen, ettei hänen hartainkaan pyyntönsä aina toteudu.

Jeesus on varmaankin alun perin sanonut tämän ajatuksensa jossakin sellaisessa tilanteessa, missä sen merkitys on ollut ilmeinen. Alkuperäisestä tilanteestaan irrotettuna siitä on tullut käsittämätön. Emme enää saane selville, mitä Jeesus sillä tarkoitti. Meidän täytyy tyytyä siihen, että vaikka luotammekin rukouksen voimaan, emme voi luottaa sen ehdottomaan voimaan: rukous ei ole loitsu, kristinusko ei ole magiaa.

Menestyksen teologia on paitsi epäjohdonmu-kainen myös moraalisesti järkyttävä oppi. Sehän merkitsee sitä, että maailman kaikki kurjuus on niiden vastuulla, jotka siitä kärsivät. Köyhät ovat köyhiä, sairaat ovat sairaita ja sorretut sorrettuja vain sen tähden, etteivät käytä sitä kaikkivaltaa, joka heille on annettu. Saavat syyttää itseään. Oikeudenmukaisuudesta vouhkaaminen on turhaa ja omat ponnistuksemme kärsimyksen lievittämisestä maailmassa ovat pelkkiä väärinkäsityksiä. Lähimmäinen ei tarvitse meidän rakkauttamme, jos hän on kaikkivaltias ja voi järjestää asiansa oivallisesti kenenkään auttamatta. Näin on ajateltava, jos omaksuu menestyksen teologian.

Vanhatestamentillinen menestyksen teologia

Menestyksen teologia ei kuitenkaan ole mikään uusi nykyajan keksintö. Se on vahvasti edustettuna jo Raamatussa, Vanhassa testamentissa. Israelin uskonnon perusvakaumuksia oli, että Jumala, Jahve palkitsee hurskauden maallisella hyvällä. Karjalaumojen koko ja jälkeläisten luku kertoivat, kuinka hurskaasta uskovasta oli kyse.

Mutta Vanhassa testamentissa on myös väkevin menestyksen teologian kritiikki, mitä koskaan on kirjoitettu. Se on Jobin kirja, yksi kaikkein rakkaimmista Raamatun teksteistä nimenomaan minulle itselleni.

Job kuvataan maailman hurskaimmaksi mieheksi. Hänen maailmallinen menestyksensä onkin satumaista. Jopa omien lasten lukumäärä, kolme tytärtä, seitsemän poikaa, kymmenen lasta yhteensä sisältää luvut, jotka siinä kulttuurissa olivat täydellisyyden symboleita. Mutta asiat alkoivat sujua hullusti. Omaisuus meni, jälkeläiset tuhoutuivat, ja uskovan mainekin meni, kun kaikki olettivat ilman muuta, että epäonni oli jonkin Jobin salaisen, mutta hyvin raskauttavan synnin syytä.

Job vaati Jumalaa oikeuteen epäoikeudenmukaisesta maailmanhallinnasta. Jumala ilmestyikin paikalle loppujen lopuksi, vaikkei kukaan siihen uskonut. Hän tuli paikalle pyörretuulessa, monien tunteman kaaosteorian kuuluisassa turbulenssissa. Mutta hän ei tullut selittämään Jobille sitä, miten hän oli Jobin asioita hoitanut, ei oikeuttamaan tekojaan. Sen sijaan Jumala kyseli Jobilta, missä tämä oli silloin, kun hän ripusti taivaankappaleita taivaan kanteen ja kesytteli alkumeren hirviöitä.

Jobin kirjan selkeä sanoma on, ettei Jumala ole hallittavissa. Edes yhden tai kahden uskovan vuo-renvarma usko ei pistä häntä rautoihin. Ja voi sitä, joka ajattelee voivansa käyttää uskoa ja Jumalaa oman menestyksensä välineenä. Jumala ei ole kilpailutekijä eikä kristillinen usko ole vahvuus.

Rukoilkaamme rohkeasti, tehden Jumalalle tiettäväksi tarpeemme ja haaveemme, mutta muistaen, ettei rukous ja manaaminen ovat eri asioita. Ihmiselle, edes uskovalle, ei ole luvattu sitä, että kaikki hänen tarpeensa tyydytetään ja kaikki hänen haaveensa täyttyvät. Sen tähden lisätkäämme jokaiseen rukoukseemme niin kuin Jeesus meitä opetti sanat: ”Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi.”