Saarna 09 07 19. Ajankohtainen vuorisaarna.

09 07 19 (7. sunnuntai helluntaista)

Teksti: Luuk. 6: 27–31

»Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.»


Saarna: Vuorisaarna


Tämän päivän teksti kuuluu siihen Jeesuksen puheitten kokonaisuuteen, jota on tapana kutsua vuorisaarnaksi. Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen eri tilanteissa lausumia ajatuksia. Se ei siis alun perin ole ollut yhtenäinen puhe.



Inhimillisestä näkökulmasta vuorisaarnan eettiset vaatimukset ovat ylen kovia. Ne on kytkettävä oikeaan yhteyteensä. Jeesuksen vaatimukset liittyvät hänen julistukseensa, jonka mukaan Jumalan valtakunta on koittamassa. Vanha maailma ja vanha kulttuuri tuhoutuisi täydellisesti. Uusi, Jumalan johtama maailmanaika, Jumalan valtakunta olisi koittamassa. Jumalan valtakuntaan pääsy ei olisi itsestään selvää. Vain ne, jotka tarkistaisivat arvojärjestyksensä ja muuttaisivat elämänmuotonsa uusien arvojensa mukaisesti, astuisivat sisälle uuteen aikakauteen.



Poikkeuksellisessa tilanteessa poikkeuksellinen määrätietoisuus olisi tarpeen. Menneestä maailmanajasta oli irtauduttava selkeästi. Jeesuksen esimerkit ovat jopa julman tuntuisia. Omaa isää ei saisi jäädä hautaamaan: antaa kuolleitten haudata kuolleensa, Jeesus selitti. Tämän päivän tekstissä Jeesus vaatii seuraajaansa antautumaan hyväksikäyttäjien saaliiksi. Omia oikeuksia ei saisi puolustaa, vaan piti antaa oikeudettomalle vaatijalle jopa enemmän kuin tämä ilkesi vaatiakaan.



Voi huomauttaa varsin hyvin perustein, kuinka epäkäytännöllistä vuorisaarnan etiikka olisi sovellettuna elävän elämän tilanteisiin. Olemme sidottuja monelle taholle erilaisiin vastuisiin. Saalistajien uhriksi jättäytyminen johtaisi siihen, ettemme pystyisi huolehtimaan asianmukaisesti niiden läheistemme tarpeista, jotka ovat vastuullamme.



Vuorisaarnan etiikan julistaminen ei aina ole aivan rehellistä. Näemme, kuinka kovien vaatimusten esittäjä ei ole aikeissakaan itse elää vuorisaarnan ankaran etiikan mukaisesti. Voimme itse testata rehellisyyttämme kysymällä, uskomme oikeasti aikakausien murrokseen Jeesuksen julistamalla tavalla, jos esitämme murroskauteen kuuluvia vallankumouksellisia vaatimuksia? Jollemme tosissamme ole varautuneet uuteen aikakauteen, Jumalan tuloon, tyytykäämme käytännöllisempään ja sovinnaisempaan etiikkaan. Vuorisaarnan teemat kuuluvat niiden suuhun, jotka vakavissaan uskovat suurten mullistusten lähestyvän. Muiden suussa ne helposti ovat vain mahtipontisia iskulauseita.



Tuskin minään aikana Jeesuksen jälkeen ajatus suuresta murroksesta on ajankohtaisempi kuin tänään. Koko ihmiskunta on kasvanut yhteen ja niin että meillä on kaikilla yhteinen kohtalo. Ihmiskunnan ongelmat uhkaavat kasvaa ylivoimaisiksi. Jonkin pitää elämässä muuttua. Hurskaat eleet eivät riitä. Ihmiskunnan on valittava uusi elämänmuoto. Meidän on kyettävä panemaan kyseenalaiseksi kaikki, mihin on totuttu. Vuorisaarnan eettiset vaatimukset kuuluvat tähän kokonaisuuteen.