Oispa joulu ainainen? Papin pakina Haagalainen-lehteen, dead line 23.11.09
Haagalaiseen: papin pakina (dead line 23.11.2009)
Oispa joulu ainainen?
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen! Onpa tyhmä toivomus. Mikään mitä olisi kaiken aikaa, ei olisi mitään. Se, joka moisia toivomuksia esittää, ei muista ihmisen sielunelämän kolmea perusasiaa: muutosta, täyttymystä ja rytmiä.
Muutos: Uutinen on ihmisen elämänmuodon perusilmiö. Kun ihmisen esi-isä kuljeskeli viidakossa – tai ehkäpä savannilla – , hänelle oli elintärkeää panna merkille ympäristössään kaikki, mikä muuttui. Risahdus, uusi tuoksu, vilahdus näkökentän äärilaidoilla valpastutti hänet. Jokainen muutos kertoi ehkä saatavilla olevasta ravinnosta, suvunjatkamiseen soveltuvan kumppanin läheisyydestä, kimppuun käyvästä pedosta. Uutinen oli elämän ja kuoleman kysymys. Ihminen on muutosta rekisteröivä ja muutokseen reagoiva olento.
Aivotutkija Robert Ornstein selitti, kuinka ohimenevää on lottovoiton siunaus. Kun voitolla ostaa kalliin auton, tottumus syö nopeasti uuden onnen, mutta uudet huolet jäävät pysyviksi: miten suojata arvokas omaisuus, mistä löytää loistoautolle hyvän huollon.
Kukaan ei viitsisi lukea lehteä, jossa selitettäisiin asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Lehdestä luetaan uutisia.
Jos joulu olisi ainaista, se ei olisi mitään.
Täyttymys: Filosofia selittää onnen olemusta näin. Onni on iloa siitä, että se, mitä on kauan hartaimmin halunnut, toteutuu. Siitä seuraa, että jokainen, joka hartain halu kohdistuu nimenomaan onnellisuuteen, tuomitsee itsensä onnesta osattomaksi. Hänellähän ei ole mitään, minkä täyttyminen voisi antaa hänelle sen ilon, jota kutsutaan onneksi. Onnen onkija ei voi saada saalista: hänellä ei ole ongessa koukkua.
Jos joulua ei joutuisi kauan hartaasti odottamaan, se ei olisi mitään.
Rytmi: Onnellisessa elämässä muutos seuraa toistaan, ja odotuksen ja täyttymyksen tuokiot vuorottelevat otollisessa rytmissä. Rytmi on ihmiselämän perusolosuhde. Elämä tulee luoksemme rytminä. Äidin sydämen jyske herättää ihmisen alun orastavaan tietoisuuteensa. Uni ja valveilla olo, nälkä ja nälän tyydytys, neljä vuodenaikaa, arki ja juhla seuraavat toisiaan ja antavat elämälle ryhdin ja rakenteen.
Jos elämän rytmi särkyy, ihminen on vaarassa.
Evankeliumissa kerrotaan, kuinka muuan nainen voiteli Jeesuksen jalat järjettömän kalliilla voiteella, joka maksoi työmiehen vuosipalkan. Jeesuksen joukkueen rahastonhoitaja protestoi: miksi tämä tuhlaus? Miksei rahoja annettu tarvitseville? Jeesus vastasi: ”Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”
Onpa hyvä, kun joulu ei ole ainainen.
Oispa joulu ainainen?
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen! Onpa tyhmä toivomus. Mikään mitä olisi kaiken aikaa, ei olisi mitään. Se, joka moisia toivomuksia esittää, ei muista ihmisen sielunelämän kolmea perusasiaa: muutosta, täyttymystä ja rytmiä.
Muutos: Uutinen on ihmisen elämänmuodon perusilmiö. Kun ihmisen esi-isä kuljeskeli viidakossa – tai ehkäpä savannilla – , hänelle oli elintärkeää panna merkille ympäristössään kaikki, mikä muuttui. Risahdus, uusi tuoksu, vilahdus näkökentän äärilaidoilla valpastutti hänet. Jokainen muutos kertoi ehkä saatavilla olevasta ravinnosta, suvunjatkamiseen soveltuvan kumppanin läheisyydestä, kimppuun käyvästä pedosta. Uutinen oli elämän ja kuoleman kysymys. Ihminen on muutosta rekisteröivä ja muutokseen reagoiva olento.
Aivotutkija Robert Ornstein selitti, kuinka ohimenevää on lottovoiton siunaus. Kun voitolla ostaa kalliin auton, tottumus syö nopeasti uuden onnen, mutta uudet huolet jäävät pysyviksi: miten suojata arvokas omaisuus, mistä löytää loistoautolle hyvän huollon.
Kukaan ei viitsisi lukea lehteä, jossa selitettäisiin asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Lehdestä luetaan uutisia.
Jos joulu olisi ainaista, se ei olisi mitään.
Täyttymys: Filosofia selittää onnen olemusta näin. Onni on iloa siitä, että se, mitä on kauan hartaimmin halunnut, toteutuu. Siitä seuraa, että jokainen, joka hartain halu kohdistuu nimenomaan onnellisuuteen, tuomitsee itsensä onnesta osattomaksi. Hänellähän ei ole mitään, minkä täyttyminen voisi antaa hänelle sen ilon, jota kutsutaan onneksi. Onnen onkija ei voi saada saalista: hänellä ei ole ongessa koukkua.
Jos joulua ei joutuisi kauan hartaasti odottamaan, se ei olisi mitään.
Rytmi: Onnellisessa elämässä muutos seuraa toistaan, ja odotuksen ja täyttymyksen tuokiot vuorottelevat otollisessa rytmissä. Rytmi on ihmiselämän perusolosuhde. Elämä tulee luoksemme rytminä. Äidin sydämen jyske herättää ihmisen alun orastavaan tietoisuuteensa. Uni ja valveilla olo, nälkä ja nälän tyydytys, neljä vuodenaikaa, arki ja juhla seuraavat toisiaan ja antavat elämälle ryhdin ja rakenteen.
Jos elämän rytmi särkyy, ihminen on vaarassa.
Evankeliumissa kerrotaan, kuinka muuan nainen voiteli Jeesuksen jalat järjettömän kalliilla voiteella, joka maksoi työmiehen vuosipalkan. Jeesuksen joukkueen rahastonhoitaja protestoi: miksi tämä tuhlaus? Miksei rahoja annettu tarvitseville? Jeesus vastasi: ”Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”
Onpa hyvä, kun joulu ei ole ainainen.
Tunnisteet: elämän rytmi, Haagalainen, Robert Ornstain
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home