keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2010

Iltamessun lyhyt saarna 21.7.10: Jumalanpelko ja Jumalalla pelottelu (Huopalahden kirkko)


Teksti
(1.vsk. VT:n lukukappale)

2. Moos. 3: 1-6

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: »Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?»

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: »Mooses, Mooses!» Mooses vastasi: »Tässä olen.» Herra sanoi: »Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.» Herra sanoi vielä: »Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.» Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

Saarna: Jumalanpelko ja Jumalalla pelottelu

Paras pyhän määritelmä, minkä olen löytänyt kirjallisuudesta, on saksalaisen Rudolf Otton noin vuosisadan ikäinen määritelmä: ”Pyhä on kauhistuttava ja ihana salaisuus”, mysterium tremenedum et fascinans. Jos jokin näistä kolmesta aineksesta puuttuu, kyse ei ole täyteläisessä merkityksessä pyhän kohtaamisesta. Pyhän kohtaaminen on ihanaa, ja kohdataan salaisuus, mutta kolmas piirre on pyhään liittyvä kauhu, jumalanpelko.



Raamatun klassisin kuvaus pyhän kohtaamisesta ja siihen liittyvästä jumalanpelosta on kertomus siitä, kuinka Mooses kohtasi Jumalan palavassa pensaassa erämaassa. Kohtaus täytti Mooseksen jumalanpelolla. ”Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.”



Jumalanpelko on pyhän kokemuksen olennainen piirre. Tämä sana johtaa kuitenkin helposti harhaan. Pyhän kohtaamiseen kuuluva Jumalan pelko on jotakin aivan muuta kuin se pelko, jota vastuuttomat kasvattajat pyrkivät herättämään lapsissa saadakseen nämä tottelemaan tai jota vastuuttomat sananjulistajat pyrkivät herättämään kuulijoissaan kuvaamalla kadotuksen tuskia. Mooses ei pelännyt Jumalan rangaistusta kohdatessaan hänet erämaassa. Hän oli olemuksensa juuria myöten järkyttynyt siitä ylivoimaisesta todellisuudesta, joka kaiken käsityskyvyn ylittävänä ja samanaikaisesti puoleensa vetävänä ympäröi häntä erämaassa tekstimme kuvaamassa tilanteessa.





Tunnisteet: , ,