Saarna Huopalahdessa. Ihmisten kalastaminen, äänten kalastaminen ja emasipaatio. Apostolien päivä 4.7.2010

Teksti

Luuk. 5: 1-11

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne." Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies." Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.


Ihmisten kalastaminen, äänten kalastaminen ja emansipaatio



Päivän tekstissä Jeesus sanoo Pietarille: ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” Ajatus ihmisten kalastamisesta tekee minut levottomaksi. Kalastamisen tarkoituksena on saada kaloja saaliiksi. Saaliiksi joutuminen on epämiellyttävä kohtalo kalalle. Tavallisesti se on sille hengen menoa. Kala joutuu toisten pöytään ja käytetään toisten ravinnoksi. Ihmisten kalastaja kuulostaa ilmeiseltä toisten ihmisten hyväksikäyttäjältä.



Parhaassakin tapauksessa verkkoon uineen kalan käy huonosti. Se menettää ne väljät ja kirkkaat vedet, joissa on uinut siihen asti. Se tungetaan sumppuun, jossa on ahdasta ja jossa vesikin saattaa kuohua kituvien kalojen suomuista sameana. Kreikankielisen alkutekstin sanavalinta viittaa korostetun selkeästi juuri sumppuun joutumiseen. Sanatarkka käännös olisi ”Tästä lähtien pyydystät ihmisiä elävinä”. (dzōgrōn < dzōon, ’elävä’, agreō, ’vangita’) Sumpun sijaan voimme toki ajatella akvaariota, jossa hyvin ravitut ja hoidetut eläimet uiskentelevat puhtaassa, kirkkaassa vedessä. Se ei paljon paranna asiaa. Vankeja akvaariokalatkin ovat.



Ihmisten kalastaminen tuo mieleen median usein käyttämän sukulaisilmaisun: äänten kalastamisen tai kalastelemisen. Eduskuntavaalit lähestyvät, ne pidetään loppukeväästä 2011. Ehdokkaat ja puolueet valmistautuvat niihin jo suurella tarmolla. Verkkoja ollaan virittelemässä kalavesiin. On alkamassa taistelu äänisaaliista. Kamppailussa käytetään kaikkia nykyaikaisia ihmisten taivuttelun ja vakuuttamisen keinoja.



Kun puhutaan äänten kalastamisesta, politiikkaa tarkastellaan kyynisestä näkökulmasta. Väitetään, että ehdokkaat ja puolueet ovat vain olevinaan kiinnostuneita ihmisistä ja heidän ongelmistaan. Tosiasiassa ne piittaavat niistä vähät. Poliittiset tahot ovat kiinnostuneita loppujen lopuksi vain omasta asemastaan ja vallasta. Kun ne ovat päässeet tavoitteisiinsa ja saaneet vallan, ne unohtavat äänestäjät, joita äsken piirittivät. Ne unohtavat jo äänten laskun aikana kansalle antamat lupauksensa. Ihmisiä käytetään. Heidät heitetään pois, kun heitä ei enää tarvita. Näinhän tavan takaa selitetään.



Äänten kalastaminen on rumaa, mutta kuitenkin loppujen lopuksi aika viatonta ihmisten hyväksikäyttämistä. Äänten kalastajat ottavat ihmisistä talteen vain sen, mitä voivat käyttää, heidän äänensä vaaleissa, mutta sen jälkeen päästävät heidät oman onnensa nojaan. He ovat kuin TV-filmin reippaat kalamiehet, jotka päästävät saaliinsa takaisin Afrikan jokeen otettuaan siitä komean valokuvan.



Saksalainen natsien aikana vaikuttanut ja kuolemantuomion kärsimä teologi Dietrich Bonhoeffer kirjoittaa paljon pahemmasta ihmisten kalastamisen tapauksesta, joukkoliikkeen sumppuun pyydystämisestä (Widerstand und Ergebung, suom. Kirjeitä vankilasta, 1963). Bonhoeffer tähdentää, kuinka yksien valta vaatii muiden tyhmistämistä. Bonhoeffer ei tarkoita tyhmäksi tulemisella älyn suorituskyvyn laskua. Tyhmyys on kohteen näkökulman tahallista kaventamista, kriittisyyden surkastamista, hokemien pauloihin pyydystämistä. Bonhoefferin mallina tyhmyyden kuvauksessa on aikansa kansallissosialistinen joukkoliike Saksassa.



[Ihan samaa selitti amerikkalainen Eric Hoffer vuonna 1951 kirjoittamassaan kirjassa Tosiuskovainen (The True Believer).]



Ihmisten tyhmistämisen vastakohtana on ihmisten vapauttaminen. Vapauttamisesta käytetään yleisesti sanaa emansipaatio. Puhutaan esimerkiksi naisten emansipaatioliikkeestä. Tällä käsitteellä on ilmaisuvoimaa. Latinankielinen sana tarkoittaa sitä, että jotakin palautetaan alkuperäiselle, oikealle omistajalleen. Kun ihminen vapautetaan joukkotyhmyyden sumpusta, hänen elämänsä palautuu alkuperäiselle, oikealle omistajalleen. Sitä Bonhoeffer tarkoittaa puhumalla vapauttavasta teosta. Bonhoefferhan kirjoittaa: ”Tyhmyyttä ei voita opettaminen vaan ainoastaan vapauttava teko.”



Kun Jeesus asetti Simon Pietarin Gennesaretin järven kalastusrupeaman jälkeen ihmisten kalastajan virkaan, hän ei antanut uudelle oppilaalleen tehtäväksi pyydystää ihmisiä elävinä joukkohypnoosin katiskaan. Pietari sai päinvastaisen tehtävän: palauttaa orjuutettujen ja tyhmistettyjen ihmisten elämän alkuperäisille, oikeille omistajilleen, ihmisten omiin käsiin. Uuden testamentin kirjoittajista ei kukaan ole Paavalia selkeämmin selittänyt, kuinka evankeliumissa, ilosanomassa ei ole kysymys elävänä vangitsemisesta vaan vangittujen vapauttamisesta: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Pietarin virka ihmisten kalastajana tarkoittaa siis täsmälleen päinvastaista kuin mitä tämä termi tuntuu tarkoittavan, jos se ymmärretään kirjaimellisesti. Pietarin tehtävänä ei ole pyydystää saalista sumppuun vaan päästää saalis sumpuista takaisin väljiin vesiin.



Valtaan pyrkijä tyhmistää yleisöjään saadakseen heidät kontrolliinsa ja kyvyttömiksi suhtautumaan kriittisesti hänen pyrkimyksiinsä tai jopa vastustamaan niitä. Hän yrittää lapsellistaa ihmisiä järjestelmällisesti. Lapsellisen ihmisen vastakohtana on täysikasvuinen ihminen, aikamies tai aikanainen (vuorisaarnan teleios, Kirkkoraamatun käyttämä mielestäni harhaanjohtava vastine on ’täydellinen’; teleios anēr tarkoittaa muualla UT:ssä aikamiestä). Kristillinen julistus sekoittaa usein lapsen uskon ja lapsellisuuden. Lapsen usko ei ole elämänsä luovuttamista vieraisiin käsiin (mancipatio). Päinvastoin lapsen uskoa ilmaisee vapautetun (e-mancipatio) sielun uskaltava huokaus: ”Abba, isä.”