Kolminaisuussaarna 16.5.2010 (6. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai 2010)

Joh. 15: 26-16: 4 (6. pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina, ensimmäisen vuosikerran mukaan)


Jeesus sanoi:

"Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.

Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille."

Helluntaita kohti kuljettaessa tulee messuissa paljon puhetta Pyhästä Hengestä. Tekstit ovat Johanneksen evankeliumista. Tarkoituksena on, että näinä viikkoina syventyisimme kolminaisuuden salaisuuteen Johanneksen opastuksella.

Johanneksen evankeliumissa on järjestelmällinen ajatuksenkulku. Siinä on kolme selkeätä ajatusta.

(1.) Ensiksi, Jeesus selittää: ”Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.” Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus ei siis tällä hetkellä ole maailmassa ihmisten keskellä vaan taivaassa lähettäjänsä, Jumalan tykönä.

(2.) Toiseksi, Jeesus ei kuitenkaan ole jättänyt ihmiskuntaa iäisesti. Jeesus antaa lupauksen paluustaan. Hän sanoo: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” Hän jatkaa: ”Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei voi teiltä riistää.” Kristinusko on johdonmukaisesti eskatologista, lopunajallista. Usko on ennen kaikkea odottamista.

(3.) Kolmanneksi: Jeesuksen oppilaat eivät ole jääneet yksin, vaan Jeesus pyytää Isää, Jumalaa lähettämään heidän luokseen Pyhän Hengen, puolustajan.

Johanneksen evankeliumi puhuu siis kolmesta jumalallisesta tahosta, jotka ovat jollakin tavalla erilaisia ja erillisiä. Islaminusko on perinteisesti arvostellut kristinuskoa monijumalaisuudesta. Emme me kuitenkaan tunnusta monta Jumalaa, Jumala on yksi. Jumalamme on kolmiyhteinen.

Perinteiseen kolminaisuusoppiin liittyy ideoita ja syvyyksiä, joita en tässä saarnassa kykene edes lähestymään. Tyydyn siihen, että yritän sanoa kolminaisuudesta yksinkertaisia lähtökohtia.

Ymmärrän niin, että kristinoppi tarkoittaa Jumalalla olemassaolon ydintä, sydäntä ja syvyyttä. Jeesuksen oppilaat uskoivat Jeesukseen. Se tarkoittaa, että oppilaat näkivät Jeesuksen lävitse olemassaolo syvyyden. Olemassaolon ydin kuulsi läpi Jeesuksen opetusten, kohtalon, koko hänen olemuksensa. Oppilaille paljastui, että olemassaolo ydin on rakastava sydän. Kun Jeesuksen oppilaat kutsuivat Jeesusta Jumalan pojaksi, he tarkoittivat ainakin tätä. Samaa tarkoitan, kun nykyihmisenä kutsun Jeesusta Jumalan pojaksi.

Kuolemansa jälkeen Jeesus ei enää ole ihmisenä tavattavissamme. Sen Johannes sanoo yksiselitteisesti ja lujasti. Vaikka Jeesus onkin poissa luotamme, se mitä hän sai ihmisissä aikaan, on jäänyt vaikuttamaan. Todellisuus on kristitylle yhä läpikuultavaa. Tulkitsemme yhä olemassaoloa Jeesuksen opetusten, kohtalon ja koko hänen olemuksensa läpi. Jeesus kirkastaa meille todellisuuden. Ainakin tätä Pyhä Henki ja hänen läsnäolonsa kirkon elämässä tarkoittavat. Uskon näkökulma kirkastaa olemassaolon syvyydessään.

Johannes tähdentää päivän evankeliumitekstissä, kuinka Pyhän Hengen olennaisimpana tehtävänä on muistuttaa Jeesuksesta. Kirkossa katsellaan olemassaolon häkellyttävään syvyyteen Jeesuksen persoonan läpi. Uuden testamentin kielellä Pyhä Henki on kosketusta Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa. Johannes tähdentää, ettei Pyhä Henki puhu omiaan. Pyhä Henki pitäytyy siihen, mitä Jeesus opetti ja oli.

Jeesuksen julistuksen ydin oli lupaus Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunta ei vielä ole tullut. Se on jo läsnä keskellämme, mutta vain uskossa. Se on totta sikäli kuin Jeesuksen lupaukseen luottaen jo nyt elämme Jumalan valtakunnan lakien mukaan. Silläkin tavalla Pyhä Henki vaikuttaa meissä odotuksen aikana, kun Jeesus on poissa keskeltämme.

Koko tässä asiassa on olennaista, että se on uskon asia.

Ei ole itsestään selvää, että Jeesuksen opetukset, kohtalo ja koko olemus olisivat oikea tulkinta olemassaolon ytimestä, sydämestä ja syvyydestä. Se on uskon asia. Uskoon sisältyy riski. Usko on uskaltamista. Onhan yhä toteen näyttämättä, lunastaako Jeesus häneen sijoitetut toiveet ja täyttyykö hänen lupauksensa.

Uudessa testamentissa puhutaan paljon toivosta. Toivo tähdentää sitä, että asia on yhä auki. Jumalan valtakunta on vasta tulossa. Vasta kaiken lopussa selviää, onko olemassaolon ydin todella rakkaudesta pakahtuva sydän vai vain rykelmä kylmiä yhtälöitä. Ei kaivata korskeata oikeassa olemista, vaan hiljaista luottamusta.