Saarna 2.5.2010: Oikeudenmukaisuus ja tunteet. Huopalahden kirkko

Innostuin lukemaan omia saarnojani. Ne eivät enää ole seurakunnan sivuilla, joten tännehän niitä voin joutessani laittaa uteliaiden katsottavaksi. Tämä saarna taitaa olla ainoa saarnani Huopalahdessa, jossa saarnatekstinä ei ole ollut evankeliumiteksti.


10 05 02 Cantate-sunnuntain saarna: Oikeudenmukaisuus ja tunteet

Teksti (toisesta lukukappaleesta).

”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.”

Vapun perinteisiin teemoihin kuuluu yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Jaakobin kirjeen kirjoittaja ottaa kantaa vaikeaan kysymykseen: oikeudenmukaisuuden ja tunteiden välisen suhteeseen. Kirjeen kirjoittaja varoittaa sekoittamasta vihaa oikeudenmukaisuuteen. Vihan vaatimusten täyttämisestä ei synny Jumalan tahdon mukaista oikeudenmukaisuutta.

Oikeudenmukaisuuden käsite viittaa asiaan, joka on jo pienille lapsille tärkeä. Jos lapsi kokee kohtelua, joka on hänen mielestään epäoikeudenmukaista, hän sanoo närkästyneenä: mutta sehän on epistä.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus voittaa kaikki muut vaatimukset. Se, mikä on epäoikeudenmukaista, ei ole oikeutettavissa millään muullakaan perusteella. Vaikka se olisi kuinka hyödyllistä tai kuinka mukavaa, se olisi väärin.

Kirkollisessa puheessa pannaan usein oikeudenmukaisuus ja rakkaus kilpailemaan keskenään. Kristinuskon erityiseksi ansioksi selitetään, kuinka rakkaus kristillisessä etiikassa voittaa kylmän oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Selitys on huono. Jeesuksen opetukset ja hänen oma käyttäytymisensä ovat esimerkkejä siitä, kuinka rakkaus voittaa oikeudenmukaisuudella perustellut säännöt. Rakkaus ei voita oikeudenmukaisuutta. Rakkaus voittaa säännöt. Rakkaus ei noudata sääntöjä silloin, kun se olisi epäoikeudenmukaista. Rakkaus nimenomaan toteuttaa oikeudenmukaisuuden särkemällä sääntöjä. Siitä on esimerkkinä kertomus, jossa Jeesus ravitsee itseään ja opetuslapsiaan sapattina pellolta poimimillaan tähkäpäillä. Sapattisääntöjen noudattaminen olisi ollut epäoikeudenmukaista kertomuksen kuvaamassa tilanteessa. Kertomuksen Jeesus on oikeudenmukainen, kun unohtaa moraalin kaavat.

Epäoikeudenmukaisuus herättää ihmisessä väkevän kielteisen reaktion. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus on jonkinlaista etomista. Mätä kananmuna etoo vain fyysisesti. Epäoikeudenmukaisuus etoo moraalisesti. Meitä etoo se, että ihminen kohtelee toista ihmistä kuin esinettä. Se on moraalista etomista.

Tunteet ovat tärkeitä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Moraalinen pahoinvointi saa ihmiset liikkeelle. He ryhtyvät puolustamaan sorrettujen ja riistettyjen oikeuksia.

Mutta on myös vaaroja siinä, että tunteet sekoittuvat oikeudenmukaisuuden ajamiseen. Vihan vallassa toimiminen ei ole omiaan luomaan Jumalan tahdon mukaista oikeudenmukaisuutta, Jaakob selittää. Viha kohdistuu ihmisiin, oikeudenmukaisuuden vaatimus olosuhteisiin. Oikeudenmukaisuus tyytyy, kun olot on korjattu. Viha on kyltymätöntä. Se tahtoo tuhoa tuhon päälle.

Muutkin tunteet kuin viha voivat vääristää oikeudenmukaisuuspyrkimyksiä. Yksi vaarallisista tunteista on pelko. On arvaamatonta, mihin pelon valtaamat joukot saattavat ryhtyä torjuakseen uhkiaan. Pelottavaa tuhoa torjutaan kauhun vallassa usein suuremmilla tuhoilla kuin oli uhkanakaan.

Kirjapaja julkaisi parikymmentä vuotta sitten kirjan, jonka sanomaa olen vuosien varrella usein pohtinut. Kirja on Risto Ahdin ja Markku Toivosen kirjoittama Runouden kuntokoulu. Siinä puhutaan puhtaitten tunteitten puolesta. Sekoittuneista tunteista ei synny suurta runoa, runoilijat kirjoittavat.

Tunteiden sekoittuminen on vaarallista myös silloin, kun oikeudenmukaisuutta ajetaan. Kaunat, kateus, pelko ja ahneus sekoittuvat oikeuden asiaan. Ihmiset eivät tunnista omia tunteitaan. Kun he eivät tunnista tunteitaan, he eivät kykene suhtautumaan niihin kriittisesti. Siitä ei synny Jumalan mielen mukaista oikeudenmukaisuutta. Maailman muuttajan ei tarvitse pelätä tunteitaan, mutta hänen on oltava niihin nähden rehellinen.

Kirja, johon viittaan on Risto Ahti - Markku Toivonen: Runouden kuntokoulu, Kirjapaja,1988