Piispa Huovisen kannanotto tuomiokapitulille minuun kohdistuvassa kanteluasiassa

Hiippakuntatiedote 14/2010: kantelu Terho Pursiaisesta


11.6.2010


Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on käsitellyt 11.6.2010 istunnossaan teologian tohtori, pastori Terho Pursiaisen saarnasta tehdyn kantelun


Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on käsitellyt 11.6.2010 istunnossaan teologian tohtori, pastori Terho Pursiaisen saarnasta tehdyn kantelun. Käsittelyn pohjana oli piispa Eero Huovisen asiasta laatima kirje.

Tuomiokapituli yhtyi päätöksessään piispan kirjeessään esittämiin huomioihin ja katsoi, ettei kantelu anna aihetta muihin toimenpiteisiin.


Liitteet

Piispa Eero Huovisen kirje 11.6.2010




Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulille


Asko Alajoki on lähettänyt tuomiokapitulille kantelun pastori Terho Pursiaisen

saarnasta Marian ilmestyspäivänä Huopalahden kirkossa. Alajoki pyytää

piispaa ja tuomiokapitulia tutkimaan, onko Pursiainen rikkonut

pappisvalaansa ja luopunut uskontunnustuksesta.

Saarnassaan Pursiainen sanoo, että uskontunnustuksen kohta “syntyi neitsyt

Mariasta” on “ongelmallinen kohta ajattelevan ihmisen näkökulmasta”.

Uskontunnustusta ei Pursiaisen mukaan pidä ymmärtää “kirjaimellisesti

todeksi” eikä sen sisältöä pidä viedä “nykyaikaisen ihmisen tieteellisen

maailmankatsomuksen mankelin läpi”. Uskontunnustuksessa on kysymys

“vuoropuhelusta Jumalan ja seurakunnan välillä” ja se merkitsee

“seurakunnan yhteistä suostumista Jumalan puhuteltavaksi”.

Uskontunnustuksessa kiitetään Jumalaa “kaikista niistä suurista

palveluksista, joita hän on jakanut kansalleen sukupolvesta toiseen”.

Pursiainen korostaa saarnassaan - ja useissa aiemmissa kirjoituksissaan -

sitä, että kristillisen uskon sisällöstä on puhuttava uskon äidinkielellä. Se on

luonteeltaan erilaista kuin “arjen insinöörikieli”. Tieteen kielessä ja arjen

kielessä väitetään asioita, jotka voidaan osoittaa tosiksi tai epätosiksi.

Jumalasta sen sijaan on puhuttava uskon äidinkielellä, sillä hän on salaisuus

eikä hänestä voi puhua ilman vertauksia ja symboleja.

Olen keskustellut Pursiaisen kanssa hänen saarnastaan sekä tieteellisen ja

uskonnollisen kielen luonteesta. Pidän tärkeänä sitä, että me kaikki papit

saarnoissamme johdatamme seurakuntalaisia Jumalan salaisuuksien äärelle

ja puhumme niistä sellaisella uskon äidinkielellä, joka auttaa ihmisiä

tunnistamaan Jumalan ihmeet ja suuret teot.

Kirkon katekismuksessa Jeesuksen syntymästä sanotaan: “Järjelle

ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi.

Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka

vain usko voi nähdä ja ymmärtää.”

Käsitykseni mukaan kantelu ei anna aihetta muuhun kuin tässä esitettyyn

selostukseen ja omiin kommentteihini.

Helsingissä, 10.6.2010

Eero Huovinen