sunnuntaina, elokuuta 01, 2010

1.8.2001 Jumalankapitalismi. Saarna, Huopalahti, luomakunnan sunnuntai

Teksti ja saarna




Huopalahden kirkossa luomakunnan sunnuntain messussa 1.8.2010 klo 10.



Teksti



3. Moos. 25: 8-12

Herra sanoi Moosekselle:

"Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa."











Saarna: Yksityisomistus, yhteisomistus, Jumalan omistus



Ensimmäisenä lukukappaleena oli päivän yksi vaihtoehtoinen saarnateksti, kappale Mooseksen lakia Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta. Siinä on määräyksiä kahdesta kiehtovasta israelilaisesta yhteiskunnallisesta käytänteestä, sapattivuodesta ja riemuvuodesta. Sapattivuosi tarkoitti sitä, että maat piti jättää kesannolle joka seitsemäs vuosi. Riemuvuotta vietettiin joka viideskymmenes vuosi, ja silloin ostetut tai velkojen panttina haltuun saadut maat piti palauttaa alkuperäisille omistajilleen.



Tekstistä on saatu innostavia sosiaalisia ja poliittisia virikkeitä. Yksi esimerkki niistä on vaatimus, jonka mukaan maailmassa pitäisi antaa riemuvuoden hengessä anteeksi köyhimpien maiden suunnattomat velat muulle maailmalle. Sehän voidaan suoraan liittää päivän tekstiin.



Olen itse sillä kannalla, että pitkän päälle on kaikkien yhteisen edun mukaista se, että rikkaammat maat osallistuvat kehitysmaiden talousongelmien ratkaisemiseen esimerkiksi antamalla anteeksi velkoja. Mooseksen lakia emme kuitenkaan voi suoraan soveltaa nyky-yhteiskuntaan ja sen ongelmiin. Esitän kolme esimerkkiä.



Esimerkiksi: Samassa luvussa Jumala kieltää ottamasta korkoa lainasta. (”Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta”, 25:37.) Yleisenä käytäntönä koron perimiskielto romahduttaisi maailman pankkijärjestelmän ja saattaisi maailmantalouden kaaokseen.



Toisena esimerkkinä on orjuus. Samassa luvussa Jumala antaa määräykset, joille orjuuden instituutio perustuu Israelissa. Maahanmuuttajan sai ostaa omistukseensa, joka oli perimiskelpoista, ja ostaa orjia naapurikansoilta. Israelilainen sai myydä itsensä ja perheensä, mutta hänet piti vapauttaa riemuvuonna.



Kolmantena esimerkkinä: edellisessä luvussa Jumala määrää jumalanpilkkaajan surmattavaksi kivittämällä.



Nämä kolme esimerkkiä osoittavat, ettei meidän tule soveltaa Raamatun säännöksiä sumeilematta omaan yhteiskuntaamme. Yhteiskunnalliset päätökset on tehtävä toisin perustein, pohtien sitä, mikä olisi parasta yhteiskunnassa asuvien ihmisten kannalta.



Hyvin kiinnostavia päivän tekstin kuvaamat Israelin yhteiskunnan käytännöt ovat silti myös meidän, nykyihmisten näkökulmasta.



Maailman pankkikriisin jälkeen puhutaan paljon ahneudesta. En nyt ryhdy pohtimaan sitä, miten hyvin yksityisten ihmisten ahneus selittää maailmantalouden viimeaikaiset tapahtumat. Kiinnostavaa on, että sapattivuosimääräyksissä on nimenomaan kyse ihmisten ahneudesta.



Sapatin viettämisen yhteiskunnallisena perusteena on ilmeisesti ollut pyrkimys suojata työntekijöitä – joihin perheenjäsenet kuuluivat – ja jopa kotielämiä ahneelta isännältä. Niitä ei saanut uuvuttaa. Itse asiassa sapatti suojasi isäntää hänen omalta ahneudeltaan. Työntekijöiden ja kotieläinten riistäminen olisi ennen pitkää tuhonnut niiden tuottavuuden.



Päivän tekstissä kerrotut sapattivuoden säädökset toteuttavat saman yhteiskunnallisen intressin myös tuotantomaan käyttöön. Jotta maa säilyisi hedelmällisenä, senkin piti saada levätä.



Riemuvuosiajatuksella on tätäkin syvempi ideologinen perustelunsa. 3. Moos. 25:23 Jumala sanoo: ”Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun, ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia.” Mooseksen laki torjuu maan yksityisomistuksen. Se syrjäyttää yksityiskapitalismin ja asettaa tilalle jumalankapitalismin.



Israelissa toki omistettiin maata siinä merkityksessä, että omistajalla oli yksityisoikeus maan tuottoon. Päivän tekstin sisältävässä luvussa Jumala selittää, että kun maata myydään, omistaja ei oikeasti ”myy maataan, vaan ainoastaan sen tuottamia satoja” (25:16). Maan omistusoikeus ei yllä maan tuotosta nauttimisen oikeutta syvemmälle.



Mooseksen lain muotoilema jumalankapitalismi kiteyttää tyylikkäästi luomakunnan sunnuntain teeman. Yksityisillä on tonttinsa, metsänsä ja muut maansa ja kansakunnilla maa-alueensa ja oikeus nauttia niiden tuotosta – tosin eettisiä vastuitaan laiminlyömättä. Yksityisomistus ei kuitenkaan yllä maan tuottoa pitemmälle. Viime kädessä maan omistaa Jumala. Se on yksi tapa ilmaista, että ihminen, kansat ja ihmiskunta ovat moraalisessa vastuussa siitä, miten hoitavat maitaan. Ihmisillä ei ole oikeutta tuhota Jumalan luontoa, jota he eivät viime kädessä voi omistaa.

Tunnisteet: , , ,