Usko ja epäusko Saarna Nurmijärven kirkossa 30.10.11
Saarna
Nurmijärven kirkossa 30.10.2011
(ei
perustu tekstiin vaan sunnuntain teemaan)
Usko
ja epäusko
Tämän
sunnuntain teemana on usko ja epäusko. Mitä kristillinen usko on? Onko se
uskomista ihmeisiin, yleisestä luonnonjärjestyksestä poikkeaviin tapahtumiin?
Vai uskomista siihen, että on olemassa Jumala?
Saarnasin
pari kolme vuotta sitten Huopalahden kirkossa joulun aikoihin. Pohdiskelin,
miten nykyajan ihmisen pitäisi suhtautua sellaisiin joulukertomuksiin kuin vaeltavan
tähden pysähtymiseen seimen päälle tai enkelikuoron ilmaantumiseen kedolle
laulamaan paimenille.
Jumalanpalveluksen
jälkeen luokseni tuli yksi seurakuntalainen, uskollinen messussa kävijä. Hän kehui
ylpeän tuntuisesti, etteivät tällaiset Raamatun kertomukset olleet hänelle mikään
ongelma. Hän kyllä pystyi uskomaan jopa enkelikuoron paimenille pitämään
konserttiin.
Seurakuntalaisen
puheesta kuulsi ajatus, että olisi jonkinlainen hengellinen suoritus tai
uroteko uskoa jotakin sellaista, mitä useimpien nykyajan ihmisten on vaikea pitää
mahdollisena sen tieteellisen maailmankuvan perusteella, johon heidät on
kasvatettu. Minulla ei ollut mitään syytä ryhtyä järkyttämään seurakuntalaiseni
vakaumusta. Itse en kuitenkaan usko kenenkään saavan iankaikkisuuspisteitä
siitä, että kykenee uskomaan erityisen merkillisiä kertomuksia. Kristillisessä
uskossa on kyse jostakin aivan muusta, jostakin syvemmästä kuin siitä.
Onko
uskominen uskomista Jumalan olemassaoloon?
Kaikki
Jeesuksen kuulijat uskoivat varmaankin Jumalan olemassaoloon. Jumala-uskossakaan
Jeesus ei siis tuonut mitään uutta maailmaan. Kristillisen uskon ydin ei ole
minkään asian, ei edes Jumalan olemassaolon totena pitämistä.
Mitä
Jeesus itse tarkoitti uskomisella? Sitä valaisee Jeesuksen neitsytpuhe. Markus
kertoo evankeliuminsa alussa, kuinka Jeesus piti ensimmäisen julkisen puheensa,
neitsytpuheensa heti kuultuaan Johannes Kastajan, edeltäjänsä, vangitsemisesta.
Viittasin siihen jo elokuun saarnassani tässä kirkossa. Kertaan lyhyesti.
Markus
kiteytti Jeesuksen saarnaan hänen sanomansa ydinkohdat koko niiden kolmen
vuoden ajalta, joina tämä esiintyi julkisuudessa. Se oli toisin sanoen hänen ohjelmanjulistuksensa.
Jeesuksen
ohjelmassa on neljä kohtaa. Kaksi niistä, ensimmäinen ja toinen kohta, ovat
hänen tilannekatsauksensa. Kaksi seuraavaa, kolmas ja neljäs kohta, ovat
johtopäätöksiä, joita järkevän kuulijan Jeesuksen mielestä oli tehtävä hänen
tilannekatsauksestaan.
Tilannekatsauksensa
Jeesus aloittaa kertomalla, että ihmiskunta on nyt saanut valomerkin. Sitä
Jeesus tarkoittaa, kun sanoo, että aika on täyttynyt.
Tilannekatsauksen
toinen kohta on selitys siitä, mitä valomerkki tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä,
että ihmiskunnan kehitys on tähän asti ollut kestämätöntä ja on nyt ajautunut
umpikujaan. Jumala itse tulisi pian konkurssipesään ottamaan sen hoitoonsa.
Tätä Jeesus tarkoitti, kun sanoi, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.
Esitettyään
tilannekatsauksensa Jeesus siirtyy tekemään johtopäätöksiä, joita on kaksi.
Ensimmäinen
johtopäätös on kehotus: kääntykää. Alkukielen kreikan sana tarkoittaa
arvojärjestyksen tarkistamista. Kuulijoiden ja koko ihmiskunnan on
tarkistettava arvojärjestyksensä, sanoo Jeesus.
Toinen
johtopäätös on kehotus: uskokaa ilosanoma eli evankeliumi.
Kehotusten
järjestys kuulostaa aivan merkilliseltä. Mitä ohjelma sanoo uskomisesta? Jeesus
käskee ensin kuulijoiden tarkistaa arvojärjestyksensä. Vasta sen jälkeen on
hänen mielestään aika uskoa evankeliumi.
Jeesus
siis kehottaa nimenomaan niitä, jotka ovat jo tehneet ratkaisunsa, uskomaan. Eivätkö
he ole tarkistaneet arvojaan nimenomaan sen tähden, että uskovat? Aika
merkillistä: Jeesus käskee nimenomaan uskovaisten tulla uskoon.
Kummallinen
ristiriita selittyy sillä, että Jeesus ei puhu uskomisesta joidenkin asioiden
tai väitteiden uskomisen merkityksessä, uskosta totena pitämisenä. Jeesus
tarkoittaa uskomisella jotakin aivan muuta.
Uskominen
liittyy totuuden käsitteeseen. Totuutta on kahdenlaista. Siitä johtuu, että myös uskomista on
kahdenlaista. Kun puhumme uskomisesta väitteiden tai asioiden totena
pitämisenä, tarkoitamme tosiasiatotuutta. Mutta Jeesus puhuu nyt totuudesta
toisessa merkityksessä. Sanokaamme sitä vaikka elämäntotuudeksi. Siihen
liittyvä uskominen on toisenlaista uskomista.
Johanneksen
evankeliumi täsmentää sitä, mitä arkoitan elämäntotuudella. Jeesus sanoo siellä
itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (14:6).
Jeesusta
ei tietenkään ole kudottu kokoon tosista väitteistä, paikkansa pitävistä uskomuksista
tai muista teoreettisista loimilangoista.
Hän ei ole oppirakennelma, jonka dogmea voisi pitää tosina. Hän on elävä
persoona, lihaa ja verta, tunteita ja ajatuksia niin kuin me itsekin. Jeesus on
totuus ihmisestä siinä merkityksessä, että hän kuvaa sen, mitä me ihmiset voisimme
olla, muttemme vielä ole. Hän on elämäntotuus. Hän on totuus meistä, koska
hänen opetuksissaan, persoonassaan ja kohtalossaan on nähtävissä ihmisyyden
laiminlyödyt mahdollisuudet, se, mitä meistä vielä puuttuu.
Kun
Jeesus puhuu neitsytpuheessaan uskomisesta, kyse ei ole tosiasioiden uskomisesta,
vaan elämäntotuuden vastaan ottamisesta. Hän kehottaa niitä, jotka ovat jo
tarkistaneet arvonsa, avautumaan totuudelle, antamaan totuuden tulla, päästämään
totuuden toteutumaan. Kääntymisestä alkakoon elämä totuudessa! tämä kehotus on
Jeesuksen toinen johtopäätös omasta tilannekatsauksestaan.
Jeesus
on totuus siinä merkityksessä, että hänen opetuksissaan, persoonassaan ja
kohtalossaankin näemme sen, mitä Jumalan valtakunta, Jumalan tulo maailmaan
tarkoittaa. Siten Jeesus itse on oman viestinsä ydinsisältö. Hän itse on sekä
se valomerkki, jonka saamista hän julistaa, että myös se, mihin valomerkki
viittaa.
Paavali
selittää samassa hengessä, kuinka Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, rauhaa
ja iloa”, jotka Pyhä Henki antaa. (Room. 14:17.) Evankeliumiin uskominen on
sitä, että mielensä muuttanut, kääntynyt ihminen avautuu ottamaan vastaan
Jumalan valtakunnan ja pitää itsensä avoimena totuuden tulla.
Kyse
ei ole kuitenkaan vain yksilöistä. Valomerkin on saanut koko ihmiskunta. Koko
ihmiskunta on ajautunut kestämättömän kehityksen tiellään umpikujaan. Jeesus
kuulutti uutta globaalia, maailmanlaajuista elämänmuotoa, jossa ihmiskunta
toteuttaa tähän asti laiminlyömänsä mahdollisuudet. Jumalan valta on
ihmiskunnan kukoistusta vanhurskaudessa, rauhassa ja ilossa.
Tunnisteet: Jeesuksen neitsytpuhe, Jumalan valtakunta, totuus, usko, valomerkki