torstaina, kesäkuuta 17, 2010

Hesiodos kateudesta ja mallioppimisesta (Juha Sihvolan käännös).

Facebookissa käydään keskustelua kateudesta ja tämän keskustelun tarpeisiin siteeraan täällä runoa, joka ei mahtuisi facebook-formaattiin. Runo on Hesidoksen, eli noin vuonna 700 eKr.,. Juha Sihvola on kääntänyt sen pyynnöstäni kirjaan Kymmenen [uutta] käskyä nykyajalle. Helsinki: Kirjapaja, 1998. Runo on teoksesta Erga kai hemerai, Työt ja päivät.

"Eipä ollutkaan yhtä Riitojen sukua, vaan maan päällä niitä oli kaksi. Toista kiittää järkevä mies, mutta toista moittia saa, sillä ihan erilaiset ovat ne luonteeltaan. Toinen lietsoo sotaa, turmiota, toraa, tuo kurja. Sitäpä ei kukaan kuolevainen rakasta, vaan pakko on kunnioittaa myös tätä katkeraa Riitaa, kun kuolemattomat käskevät.

Mutta jo ennen synnytti tummanpuhuva Yö toisen Riidan, jonka korkealla istuva Kronoksen poika, tuo, joka taivaassa asuu, syvällä maankamaraan kätki ja paljon suopeammaksi ihmisille muovasi. Avuttomankin herättää tämä Riita ahertamaan. Työhön jo rientää mies, kun rikastuvan näkee toisen, joka ahkerasti kyntää, kylvää, taloaan huolehtien hoitaa. Naapuri kilpaan haastaa naapurin, rikkautta yhdessä etsien.

Hyvä on tämä Riita kuolevaisille. Savenvalaja kiistelee savenvalajan kanssa, puuseppä puusepän, kulkuri kantaa kaunaa kulkurille, laulaja laulajalle."

(Kursiivi on minun , samoin kappalejako. Runon ensimmäinen kappale kuvaa kateutta, toinen ja kolmas emulaatiota)

Tunnisteet: , , , ,

lauantaina, kesäkuuta 12, 2010

Vuoden 1969 kantelu YLE:n elävässä arkistossa

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=617&a=1327



Jollakulla voi olla mielenkiintoa 40 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin tuomiokapituli tutki vallankumouksen teologiaani tehdyn kantelun perusteella. Silloin kapituli äänesti asiastani äänin 3-2 ja totesi kantelun aiheettomaksi. Otsikon alla olevasta nettiosoitteesta pääsee tutustumaan siihen historiaan. Kirkossa saattaa ilmapiiri käyneen kireämmäksi viime vuosina, mutta 70-luvun vaihteessa se oli nykyistä paljon kierämpi.

Osan kantelusta tutki Kaarlo Pitsinki lääninoikeuden puheenjohtajana (yllytys maanpetokseen), ja hylkäsi kantelun senkin osan.

Tunnisteet: , ,

perjantaina, kesäkuuta 11, 2010

Piispa Huovisen kannanotto tuomiokapitulille minuun kohdistuvassa kanteluasiassa

Hiippakuntatiedote 14/2010: kantelu Terho Pursiaisesta


11.6.2010


Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on käsitellyt 11.6.2010 istunnossaan teologian tohtori, pastori Terho Pursiaisen saarnasta tehdyn kantelun


Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on käsitellyt 11.6.2010 istunnossaan teologian tohtori, pastori Terho Pursiaisen saarnasta tehdyn kantelun. Käsittelyn pohjana oli piispa Eero Huovisen asiasta laatima kirje.

Tuomiokapituli yhtyi päätöksessään piispan kirjeessään esittämiin huomioihin ja katsoi, ettei kantelu anna aihetta muihin toimenpiteisiin.


Liitteet

Piispa Eero Huovisen kirje 11.6.2010




Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulille


Asko Alajoki on lähettänyt tuomiokapitulille kantelun pastori Terho Pursiaisen

saarnasta Marian ilmestyspäivänä Huopalahden kirkossa. Alajoki pyytää

piispaa ja tuomiokapitulia tutkimaan, onko Pursiainen rikkonut

pappisvalaansa ja luopunut uskontunnustuksesta.

Saarnassaan Pursiainen sanoo, että uskontunnustuksen kohta “syntyi neitsyt

Mariasta” on “ongelmallinen kohta ajattelevan ihmisen näkökulmasta”.

Uskontunnustusta ei Pursiaisen mukaan pidä ymmärtää “kirjaimellisesti

todeksi” eikä sen sisältöä pidä viedä “nykyaikaisen ihmisen tieteellisen

maailmankatsomuksen mankelin läpi”. Uskontunnustuksessa on kysymys

“vuoropuhelusta Jumalan ja seurakunnan välillä” ja se merkitsee

“seurakunnan yhteistä suostumista Jumalan puhuteltavaksi”.

Uskontunnustuksessa kiitetään Jumalaa “kaikista niistä suurista

palveluksista, joita hän on jakanut kansalleen sukupolvesta toiseen”.

Pursiainen korostaa saarnassaan - ja useissa aiemmissa kirjoituksissaan -

sitä, että kristillisen uskon sisällöstä on puhuttava uskon äidinkielellä. Se on

luonteeltaan erilaista kuin “arjen insinöörikieli”. Tieteen kielessä ja arjen

kielessä väitetään asioita, jotka voidaan osoittaa tosiksi tai epätosiksi.

Jumalasta sen sijaan on puhuttava uskon äidinkielellä, sillä hän on salaisuus

eikä hänestä voi puhua ilman vertauksia ja symboleja.

Olen keskustellut Pursiaisen kanssa hänen saarnastaan sekä tieteellisen ja

uskonnollisen kielen luonteesta. Pidän tärkeänä sitä, että me kaikki papit

saarnoissamme johdatamme seurakuntalaisia Jumalan salaisuuksien äärelle

ja puhumme niistä sellaisella uskon äidinkielellä, joka auttaa ihmisiä

tunnistamaan Jumalan ihmeet ja suuret teot.

Kirkon katekismuksessa Jeesuksen syntymästä sanotaan: “Järjelle

ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi.

Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka

vain usko voi nähdä ja ymmärtää.”

Käsitykseni mukaan kantelu ei anna aihetta muuhun kuin tässä esitettyyn

selostukseen ja omiin kommentteihini.

Helsingissä, 10.6.2010

Eero Huovinen

Tunnisteet: , , ,

Keskustelu Eero Huovisen kanssa

Kävimme eilen tuomiokapitulissa keskustelun, Helsingin piispa Eero Huovinen ja minä. Se liittyi erään Tampereen hiippakuntavaltuuston varajäsenen kanteluun. Kantelija oli lukenut lehdestä (Kotimaa), että olin saarnassani vastustanut Jeesuksen neitseestäsyntymisteoriaa ja ollut sitä mieltä, että kukaan, joka väitää uskovansa kirjaimellisesti uskontunnustukseen, ei ole vakavasti otettava henkilö.

Saarna on tässä blogissani luettavissa. Pidin sen Marian päivänä tänä vuonna ja se löytyy ajallisesti asiaankuuluvalta kohdaltaan.

Piispa esitellee aikanaan asian tuomiokapitulille, eikä minun kuulu ruveta tässä etukäteen kertomaan keskustelun tuloksia. Keskustelun henki oli rakentava. Kenellekään asioita seuraavalle ei kai liene jäänyt salaisuudeksi, että siitä lähtien kun vuonna 1993 sain kutsun palaamaan papin tehtäviin, olen luottanut Huoviseen ja kunnioittanut hänen ajatuksensa selkeyttä ja monia  muita esimiesansioitaan.

Kerron keskustelusta sitten enemmän, kun asia on virallisessa vaiheessaan.

***

Sukelsin facebook-syövereihin suunnilleen samaan aikaan kuin sain tiedon kantelusta. Olen käynyt siellä moniaan hyvän keskustelun aihepiiristä. Facebookia voi käyttää monenlaiseen viestittelyyn. Se on kuitenkin oivallinen väline myös kiperiin teoreettisiin keskusteluihin. Oma repliikki on supistettava 420 merkkiin (mikä ei näy koskevan ystävääni Petri Järveläistä, jonka muutamat viestit ehdottomasti ylittävät tämän rajan -- miten hän sen tehnee?). Siihen ei mahdu kuin vain olennainen. Facebook väittelyssä väitellään ajatusten ytimillä. Siltä on tuntuntu.

***

Facebookia on varottava. Se on addiktiivinen ansa. Luulin, että nettisudoku on kaikkien verkon ansojen  äiti. Voi olla. Facebook on niiden isoäiti.

Tunnisteet: , , , , ,

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Aktivoin blogini

Ajatuksenani - joka kokemuksen pohjalta saattaa jäädä toteutumatta, koetan taas alkaa kirjoittaa blogiin. Varsinaiset nettisivut ehkä herätän henkiin vasta ensi vuonna, kun minulla on vähän enemmän aikaa. Sivujen käyttö niillä ohjelmilla, joita minulla on ollut, on aika hankalaa, ja tärkeimmät tarpeet täyttyvät blogin avulla.

Olen tallentanut blogiini satakunta tekstiä, joista näkyvillä ovat vain nettikirjani ja ajankohtaisimmat, tällä hetkellä pääasiassa Huopalahdessa tekemääni seuraukuntatyöhön liittyvät tekstit. Muut olen poistanut näkyvistä niin sanottuina drafteina, jotka pullahtavat paikalleen vaivattomasti koskettimen painalluksella, jos joku kaipaa nähdäkseen jotakin tekstiä. Uusien saarnojen jne. tekstien lisäksi ehkä joskus jaksan kirjoittaa jonkin päiväkirjamerkinnän.

Kävin erittäin laajaa keskustelua vuosina 2006-2007 kotisivuillani, mutta sellainen keskustelu on paljon hauskemaan face bookissa. Repliikkien on oltava lyhyitä ja reagointi tarvittaessa salamannopeaa. Kun viestin on oltava lyhyt, se on usein ytimekäs. Jos pitempää repliikkiä tarvitaan, sen voi käydä kirjoittamassa blogiinsa ja sitten siihen viittaamassa face bookissa.

Blogipuheenvuoroihinhan voi myös vastata puheenvuoron jälkeisellä repliikillä.

Henkilöäni koskevat perustiedot löytyvät Wikipediasta nimihaulla, joskaan ne eivät ole aivan ajankohtaiset.

Niin että tervetuloa pitkän tauon jälkeen katsomaan blogiani silloin tällöin, sieltä löytyy uusimmat hengentuotteeni pappina ja joskus päiväkirjamerkintäkin, jos aikaa on.

Face bookissa kansani voi keskustella, ainakin tähän mennessä siellä on ollut aivan oivallisia teologisia ja filosofisia debatteja.

Tunnisteet: , ,