Kolminaisuussaarna 16.5.2010 (6. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai 2010)

Joh. 15: 26-16: 4 (6. pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina, ensimmäisen vuosikerran mukaan)


Jeesus sanoi:

"Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.

Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille."

Helluntaita kohti kuljettaessa tulee messuissa paljon puhetta Pyhästä Hengestä. Tekstit ovat Johanneksen evankeliumista. Tarkoituksena on, että näinä viikkoina syventyisimme kolminaisuuden salaisuuteen Johanneksen opastuksella.

Johanneksen evankeliumissa on järjestelmällinen ajatuksenkulku. Siinä on kolme selkeätä ajatusta.

(1.) Ensiksi, Jeesus selittää: ”Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.” Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus ei siis tällä hetkellä ole maailmassa ihmisten keskellä vaan taivaassa lähettäjänsä, Jumalan tykönä.

(2.) Toiseksi, Jeesus ei kuitenkaan ole jättänyt ihmiskuntaa iäisesti. Jeesus antaa lupauksen paluustaan. Hän sanoo: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” Hän jatkaa: ”Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei voi teiltä riistää.” Kristinusko on johdonmukaisesti eskatologista, lopunajallista. Usko on ennen kaikkea odottamista.

(3.) Kolmanneksi: Jeesuksen oppilaat eivät ole jääneet yksin, vaan Jeesus pyytää Isää, Jumalaa lähettämään heidän luokseen Pyhän Hengen, puolustajan.

Johanneksen evankeliumi puhuu siis kolmesta jumalallisesta tahosta, jotka ovat jollakin tavalla erilaisia ja erillisiä. Islaminusko on perinteisesti arvostellut kristinuskoa monijumalaisuudesta. Emme me kuitenkaan tunnusta monta Jumalaa, Jumala on yksi. Jumalamme on kolmiyhteinen.

Perinteiseen kolminaisuusoppiin liittyy ideoita ja syvyyksiä, joita en tässä saarnassa kykene edes lähestymään. Tyydyn siihen, että yritän sanoa kolminaisuudesta yksinkertaisia lähtökohtia.

Ymmärrän niin, että kristinoppi tarkoittaa Jumalalla olemassaolon ydintä, sydäntä ja syvyyttä. Jeesuksen oppilaat uskoivat Jeesukseen. Se tarkoittaa, että oppilaat näkivät Jeesuksen lävitse olemassaolo syvyyden. Olemassaolon ydin kuulsi läpi Jeesuksen opetusten, kohtalon, koko hänen olemuksensa. Oppilaille paljastui, että olemassaolo ydin on rakastava sydän. Kun Jeesuksen oppilaat kutsuivat Jeesusta Jumalan pojaksi, he tarkoittivat ainakin tätä. Samaa tarkoitan, kun nykyihmisenä kutsun Jeesusta Jumalan pojaksi.

Kuolemansa jälkeen Jeesus ei enää ole ihmisenä tavattavissamme. Sen Johannes sanoo yksiselitteisesti ja lujasti. Vaikka Jeesus onkin poissa luotamme, se mitä hän sai ihmisissä aikaan, on jäänyt vaikuttamaan. Todellisuus on kristitylle yhä läpikuultavaa. Tulkitsemme yhä olemassaoloa Jeesuksen opetusten, kohtalon ja koko hänen olemuksensa läpi. Jeesus kirkastaa meille todellisuuden. Ainakin tätä Pyhä Henki ja hänen läsnäolonsa kirkon elämässä tarkoittavat. Uskon näkökulma kirkastaa olemassaolon syvyydessään.

Johannes tähdentää päivän evankeliumitekstissä, kuinka Pyhän Hengen olennaisimpana tehtävänä on muistuttaa Jeesuksesta. Kirkossa katsellaan olemassaolon häkellyttävään syvyyteen Jeesuksen persoonan läpi. Uuden testamentin kielellä Pyhä Henki on kosketusta Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa. Johannes tähdentää, ettei Pyhä Henki puhu omiaan. Pyhä Henki pitäytyy siihen, mitä Jeesus opetti ja oli.

Jeesuksen julistuksen ydin oli lupaus Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunta ei vielä ole tullut. Se on jo läsnä keskellämme, mutta vain uskossa. Se on totta sikäli kuin Jeesuksen lupaukseen luottaen jo nyt elämme Jumalan valtakunnan lakien mukaan. Silläkin tavalla Pyhä Henki vaikuttaa meissä odotuksen aikana, kun Jeesus on poissa keskeltämme.

Koko tässä asiassa on olennaista, että se on uskon asia.

Ei ole itsestään selvää, että Jeesuksen opetukset, kohtalo ja koko olemus olisivat oikea tulkinta olemassaolon ytimestä, sydämestä ja syvyydestä. Se on uskon asia. Uskoon sisältyy riski. Usko on uskaltamista. Onhan yhä toteen näyttämättä, lunastaako Jeesus häneen sijoitetut toiveet ja täyttyykö hänen lupauksensa.

Uudessa testamentissa puhutaan paljon toivosta. Toivo tähdentää sitä, että asia on yhä auki. Jumalan valtakunta on vasta tulossa. Vasta kaiken lopussa selviää, onko olemassaolon ydin todella rakkaudesta pakahtuva sydän vai vain rykelmä kylmiä yhtälöitä. Ei kaivata korskeata oikeassa olemista, vaan hiljaista luottamusta.

Suomalainen ajatus, dokumenttielokuva (Rax Rinnekangas): oma monologini

Tänään, helatorstaina 2010, 13.5. näytettiin TV1:ssä Rax Rinnekankaan dokumentti Suomalainen ajatus. Kirjoitin käsikirjoitukseni omaa monologiani  varten valmiiksi 19.3.2009, ja käsikirjoitus löytyy blogista mainitulta päivältä ("Ilmastonmuutoksen teologia")

Saarna 2.5.2010: Oikeudenmukaisuus ja tunteet. Huopalahden kirkko

Innostuin lukemaan omia saarnojani. Ne eivät enää ole seurakunnan sivuilla, joten tännehän niitä voin joutessani laittaa uteliaiden katsottavaksi. Tämä saarna taitaa olla ainoa saarnani Huopalahdessa, jossa saarnatekstinä ei ole ollut evankeliumiteksti.


10 05 02 Cantate-sunnuntain saarna: Oikeudenmukaisuus ja tunteet

Teksti (toisesta lukukappaleesta).

”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.”

Vapun perinteisiin teemoihin kuuluu yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Jaakobin kirjeen kirjoittaja ottaa kantaa vaikeaan kysymykseen: oikeudenmukaisuuden ja tunteiden välisen suhteeseen. Kirjeen kirjoittaja varoittaa sekoittamasta vihaa oikeudenmukaisuuteen. Vihan vaatimusten täyttämisestä ei synny Jumalan tahdon mukaista oikeudenmukaisuutta.

Oikeudenmukaisuuden käsite viittaa asiaan, joka on jo pienille lapsille tärkeä. Jos lapsi kokee kohtelua, joka on hänen mielestään epäoikeudenmukaista, hän sanoo närkästyneenä: mutta sehän on epistä.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus voittaa kaikki muut vaatimukset. Se, mikä on epäoikeudenmukaista, ei ole oikeutettavissa millään muullakaan perusteella. Vaikka se olisi kuinka hyödyllistä tai kuinka mukavaa, se olisi väärin.

Kirkollisessa puheessa pannaan usein oikeudenmukaisuus ja rakkaus kilpailemaan keskenään. Kristinuskon erityiseksi ansioksi selitetään, kuinka rakkaus kristillisessä etiikassa voittaa kylmän oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Selitys on huono. Jeesuksen opetukset ja hänen oma käyttäytymisensä ovat esimerkkejä siitä, kuinka rakkaus voittaa oikeudenmukaisuudella perustellut säännöt. Rakkaus ei voita oikeudenmukaisuutta. Rakkaus voittaa säännöt. Rakkaus ei noudata sääntöjä silloin, kun se olisi epäoikeudenmukaista. Rakkaus nimenomaan toteuttaa oikeudenmukaisuuden särkemällä sääntöjä. Siitä on esimerkkinä kertomus, jossa Jeesus ravitsee itseään ja opetuslapsiaan sapattina pellolta poimimillaan tähkäpäillä. Sapattisääntöjen noudattaminen olisi ollut epäoikeudenmukaista kertomuksen kuvaamassa tilanteessa. Kertomuksen Jeesus on oikeudenmukainen, kun unohtaa moraalin kaavat.

Epäoikeudenmukaisuus herättää ihmisessä väkevän kielteisen reaktion. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus on jonkinlaista etomista. Mätä kananmuna etoo vain fyysisesti. Epäoikeudenmukaisuus etoo moraalisesti. Meitä etoo se, että ihminen kohtelee toista ihmistä kuin esinettä. Se on moraalista etomista.

Tunteet ovat tärkeitä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Moraalinen pahoinvointi saa ihmiset liikkeelle. He ryhtyvät puolustamaan sorrettujen ja riistettyjen oikeuksia.

Mutta on myös vaaroja siinä, että tunteet sekoittuvat oikeudenmukaisuuden ajamiseen. Vihan vallassa toimiminen ei ole omiaan luomaan Jumalan tahdon mukaista oikeudenmukaisuutta, Jaakob selittää. Viha kohdistuu ihmisiin, oikeudenmukaisuuden vaatimus olosuhteisiin. Oikeudenmukaisuus tyytyy, kun olot on korjattu. Viha on kyltymätöntä. Se tahtoo tuhoa tuhon päälle.

Muutkin tunteet kuin viha voivat vääristää oikeudenmukaisuuspyrkimyksiä. Yksi vaarallisista tunteista on pelko. On arvaamatonta, mihin pelon valtaamat joukot saattavat ryhtyä torjuakseen uhkiaan. Pelottavaa tuhoa torjutaan kauhun vallassa usein suuremmilla tuhoilla kuin oli uhkanakaan.

Kirjapaja julkaisi parikymmentä vuotta sitten kirjan, jonka sanomaa olen vuosien varrella usein pohtinut. Kirja on Risto Ahdin ja Markku Toivosen kirjoittama Runouden kuntokoulu. Siinä puhutaan puhtaitten tunteitten puolesta. Sekoittuneista tunteista ei synny suurta runoa, runoilijat kirjoittavat.

Tunteiden sekoittuminen on vaarallista myös silloin, kun oikeudenmukaisuutta ajetaan. Kaunat, kateus, pelko ja ahneus sekoittuvat oikeuden asiaan. Ihmiset eivät tunnista omia tunteitaan. Kun he eivät tunnista tunteitaan, he eivät kykene suhtautumaan niihin kriittisesti. Siitä ei synny Jumalan mielen mukaista oikeudenmukaisuutta. Maailman muuttajan ei tarvitse pelätä tunteitaan, mutta hänen on oltava niihin nähden rehellinen.

Kirja, johon viittaan on Risto Ahti - Markku Toivonen: Runouden kuntokoulu, Kirjapaja,1988